Läppärikulkuri – koneen orja vai vapaa sielu?

– Mitä sinä täällä istut tietokoneen ääressä kaiket päivät? Naama ihan valkoinen, saksalainen nainen tulee ihmettelemään, kun istun rantakahvilassa Valle Gran Reyssä, Kanariansaarten La Gomeralla.

Minulla on vaikeuksia pysyä kohteliaana tätä naista kohtaan, jonka mielestä käytän aikani väärin. Hän ei tiedä, kuinka mielelläni olisinkaan rannalla grillaamassa itseäni. Mutta deadline ei odota. Ei auta kuin selittää, ja senhän minä jo osaan.

– Minä teen töitä tietokoneella. Työnantajani ovat Suomessa, minä tarvitsen vain internetin. Olen reissannut nyt vuoden verran.

– Vuoden verran, hyvänen aika sentään!

– Juurihan sanoin, että teen töitä tietokoneella. Voin siis matkustaa niin paljon kuin haluan.

– Siis hetkinen, sinä teet töitä ja matkustat?

– Niinhän minä juuri sanoin…

Nainen näyttää yhä hämmentyneeltä ja lähtee pois. On ihmisillä otsaa, tuumin. Meneekö hän puhumaan myös maanviljelijöille: ”Mitä sinä täällä pellolla huhkit kaiket päivät? Naama ihan ruskea!”

Joskus nuoremmat reissaajat tajuavat jutun juonen hiukan nopeammin. Modernin teknologian tarjoamat mahdollisuudet ovat juolahtaneet yllättävän harvalle mieleen.

Eniten naurattavat ne ahdasmieliset hipit, joiden mielestä elämäni on surullista teknologiaorjuutta, koska käytän tietokonetta päivittäin. Kai minun pitäisi myydä elannokseni itsetehtyjä koruja tai opettaa joogaa, jotta olisin oikea cowboy.

Jos joku haluaa kuulla, saatan kertoa lisää.

Suomennan työkseni kirjoja. Sovimme töistä sähköpostitse, kirja lähetetään minulle sähköpostin liitteenä, ja muutaman kuukauden päästä minä lähetän suomennoksen takaisin, niin ikään sähköpostin liitteenä. Suomalaiset työnantajani maksavat palkkioni suomalaiselle pankkitililleni. Niistä menee normaali tulovero. Olen pudonnut Kelasta – sen sijaan minulla on yksityinen skotlantilainen sairausvakuutus, joka käy kaikkialla maailmassa paitsi Yhdysvalloissa. Minulle ei kerry eläkettä. Ehkä alan säästää sitten, kun opintolaina on maksettu pois.

Toukokuussa 2013 Ranskassa oli jo lämmin.

Toukokuussa 2013 Ranskassa oli jo lämmin.

Olenko vapaa kuin taivaan lintu?

Lähes. Majoitukset, joissa on netti, ovat hieman kalliimpia kuin kaikkein halvimmat budjettipaikat. Deadlinen lähestyessä katkeilevat yhteydet (ja sähköt!) aiheuttavat paljon päänvaivaa. Uuteen kaupunkiin tulo vaatii paljon jalkatyötä: Do you have wi-fi? Haben Sie W-lan? Tienes internet? Vous avez wi-fi?

Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Kahviloiden työntekijöistä tulee parhaita kavereita uudella paikkakunnalla. Kuten Ultra Bra laulaa: Muutaman päivän kuluttua myös meillä on kantakohvik, ja siellä kantapöytä.

Lomaparatiiseissa olo ei aina ole niin vapaa, kun katselee muiden reissaajien meininkiä läheltä. Joskus on vaikea olla tempautumatta mukaan kalja-heti-aamusta-ja-sitten-surffaamaan -tunnelmaan. Minä vietän ”viikonloppuja” satunnaisina viikonpäivinä. Silloin menen patikoimaan tai snorklaamaan tai kansallispuistoon tai festareille. Tai koko päiväksi rannalle.

Elämäni on lomamatkaa, jota on lantrattu työnteolla.

Joskus harvoin tapaa muita läppärinomadeja: Nettipokerin pelaajia. Matkailusivuston pitäjiä. Ylipäätään erilaisia nettimarkkinointikoneiston lypsäjiä.

Parin vuoden aikana en ole tavannut toista kiertävää kääntäjää.

Olen lakannut toivomasta, että viranomaiset tajuaisivat alkuunkaan, mistä minussa on kyse. Omasta mielestäni työskentelen Suomessa, vaikka olisin missä. (Toistan: suomalaiset työnantajat, suomalainen pankkitili, suomalaiset verot.) Kelan mielestä minulla on yritystoimintaa ulkomailla tai jotain sinne päin. Olisin voinut polttaa Kela-kortin ja tanssia pikkuruisen kokon ympärillä.

Kateellinen? Itsekin olisin. Haluan muistuttaa, ettei tämä ole ollut mikään satumainen onnenpotku. Olen aktiivisesti tähdännyt tähän jo pitkään, ainakin viisi vuotta. Olen tarttunut jokaiseen tilaisuuteen, joka on vienyt minua lähemmäksi tätä.

Takaan, että kuka tahansa voi tehdä saman, jos vain haluaa tarpeeksi. Anna itsellesi viisi vuotta aikaa. Myy sitten huonekalusi. Lähde. Voilà!

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>