Naiskatsoja ping pong show’ssa ja emättimen kiistämätön leveys

Pinkki Toyota Corolla pysähtyy. ”Patpong”, taksikuski sanoo. Heti astuttuani autosta Bangkokin yöhön tajuan murehtineeni turhaan, mitä hän mahtoi ajatella määränpäästäni. Lyhyt mutta kuuluisa katu on huorien sijaan täynnä turisteja ja kirkkaasti valaistuja kojuja, joissa myydään merkkituotejäljitelmiä: laukkuja, aurinkolaseja ja kelloja. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Markkinat eivät kuitenkaan ole se vetonaula, josta seikkailunhaluiset tuntevat Patpongin. Oletko kuullut ping pong show’sta?

Tinkimistä strippiklubilla

”Ping pong show”, joku yrittää vaisusti heti kääntyessäni Patpongille, mutten reagoi. Kai haluan nähdä edes paikan oven ensin, koska minua jännittää. Olen kärttänyt kaikkia hostellini asukkaita tulemaan mukaani ja hankkinut jonkinlaisen irstaan hullun maineen, mutten yhtäkään seuralaista.

Tavallista lahjakkaampi sisäänheittäjä onnistuu usuttamaan minut sisälle asti ennen kuin olen saanut edes hintaa selville. ”Katso ensin, katso ensin”, hän hokee. Sitten hän on jo istuttamassa minua tuoliin tiskin ääreen. “Nyt se hinta”, ärähdän ties kuinka monetta kertaa – minultahan ei nimittäin lypsetä yhtään ylimääräistä. Saan tingittyä pääsymaksun kolmestasadasta bahtista kahteensataan. Istuudun erinomaiselle näköalapaikalleni ja saan lipun hintaan kuuluvan oluen.

Puoli tusinaa normaalivartaloista naista ja muutama silikonitissinen ilmestys, joilla on jykevät leukaperät, tanssivat kiiltävällä metallilavalla huomattavan kömpelösti. Useimmilla on päällään bikinit, osalla pelkkä ylä- tai alaosa. Lavan reunoilla on pystysuoria tankoja, niitä kuuluisia, jotka pitää tehdä ”vitun kestävästä raudasta”. Lavaa ympäröi baaritiski, ja sen takana istumme me, turistit, yhtä paljon miehiä kuin naisia.

Tuhman näköinen menninkäinen keikistelee luokseni Tupperware-rasian kanssa. Pönikkään teipatussa lapussa lukee ”TIPS FOR SHOW 100 BAHT”. Nyt hetkinen! Minähän maksoin jo pääsymaksun! Enkä ole edes nähnyt vielä mitään. Yritän selittää, että katson ensin ja annan sitten rahaa, vaikka menninkäinen näyttää hetken siltä, että kohta lätty lätisee.

”One hundred baaaaaht”, hän mankuu ja nojailee baaritiskiin pää kallellaan.

Mainos

 

Ping pong -show

Kulkuri.org kävi täällä.

Ne kuuluisat pingispallot…

Osun näkemään nimikko-ohjelmanumeron ensimmäisenä. Nainen ottaa kulhosta pingispallon toisensa jälkeen ja työntää niitä liukuvoiteesta kiiltelevään toosaansa. Tuo toistuva ele, käsi kulhoon ja jotakin keltaista kulhosta ruumiinaukkoon, tuo mieleeni sipsien popsimisen. Mutta pallot eivät tietenkään katoa naisen sisuksiin. Ei, vaan tuota pikaa hän lennättää pallon kauniissa kaaressa baaritiskin yli, ja vieressäni istuva mies torjuu sen pingismailallaan. Tämä toistuu, kunnes kulho on tyhjä. Plop, plop, plop.

Nainen, jolla on korvatulpat korvissaan, tulee hieromaan hartioitani, eilisen treenistä kivistäviä käsivarsiani ja selkääni. Hieronta tuntuu taivaalliselta, mutten tietenkään aio maksaa naiselle bahtiakaan. Kiemurtelen ja pudistelen päätäni niin, että roikkuvat korvakoruni jäävät koko ajan puristuksiin kaulani ja hänen käsiensä väliin. Lopulta käännän päätäni ja päästän suustani taikasanat: ”Sorry, I don’t have a lot of money.” Nainen nyrpistää nenäänsä ja lähtee heti. Olen nopea oppimaan: sanon seuraavalle saman ja kahdelle viimeiselle ainoastaan ”no money”. Kun hymyilen päälle, nyrpistelykin loppuu. Toimii!

Tämä on elämäni ensimmäinen kerta, kun seksityöntekijät yrittävät myydä minulle palveluksiaan. Tunne ei ole täysin epämiellyttävä.

…torvisoittoa ja silkkinauhaa…

Seuraavaksi on menninkäisen vuoro. Illan aikana käy ilmi, että hän osaa kaikkein eniten temppuja. Hän on myös ainoa, joka näyttää nauttivan olostaan – ehkä muuten vaan, ehkä päihteiden voimalla. Hänellä on torvi. Metallinvärinen, parikymmentä senttiä pitkä, joka levenee päästään. Hän puhaltaa siihen suullaan tehdäkseen meille selväksi, että se on aivan tavallinen torvi. Musiikki vaimenee; nainen kumartuu kaksin kerroin ja ryhtyy soittamaan torvea toosallaan. Törähdykset ovat lyhyitä ja vaimeita, joten on selvää, ettei menninkäisellä sentään ole keuhkoja kohdun tilalla. Mikä huojentava tieto.

Kun menninkäinen on toistanut temppunsa pillillä, vuorossa on pyylevä blondattu nainen, jolla on tatuointi alaselässään. Hän katselee meitä raukeasti hymyillen ja alkaa vetää piparinsa uumenista kolmea neonväristä nauhaa. Ne nauhat eivät, kuulkaa, ihan heti lopukaan. Hän kietoo niitä stripparitankojen ympärille samalla kun kiskoo lisää esiin taikurin lailla. Mittailen häkeltyneenä nauhoja katseellani. Jokaista on ainakin kahdeksan metrin verran. Temppu on tuskin vaikea, mutta vaikuttavalta se näyttää! Mistäköhän tuollaista nauhaa saa?

…partateriä, tikkoja, tupakkaa…

Seuraavana naisen vulvasta putkahtaa valkoinen puuvillalanka, johon on kiinnitetty jonkinlaisia metallinvärisiä levyjä parinkymmenen sentin välein. Ihmettelen vähän, miksi naisella on paperiarkki kädessään. Se selviää tuota pikaa: vedettyään kaikki kymmenen metallinpalaa ulos pyhimmästään hän esittelee yhtä niistä hymyillen yleisölle ja ryhtyy leikkaamaan paperia suikaleiksi tottunein ottein. Partateriä. Olin lukenut niistä, mutta unohtanut, ehkä suojellakseni mielenterveyttäni. Miten hän teki sen? Onko hänellä salainen Kevlar-putkilo tuugelinsa suojana?

Helpotuksekseni siirrymme seuraavaan esitykseen. Kattoon kiinnitetään kimppu ilmapalloja, eräs leidi käy niiden taakse makaamaan ja asentaa pienen putkenpätkän aukkonsa suulle. Hän ottaa vierestään jotakin pientä ja terävää ja pudottaa sen putkiloon – tsiuh! Pam! Ilmapallo toisensa jälkeen poksahtaa rikki. Istun melkein suoraan pallojen alapuolella. Kyyristyn yrittäen olla näyttämättä pelkoani. Nainen ei osu suinkaan joka kerta, ja tikkoja lentelee ohitseni. Mitä helvettiä tämä on?!

Menninkäinen sytyttää kaksi tupakkaa suullaan ja asettaa ne sitten alapäälleen, pyllistää meille ja saa kuin saakin tulipään hehkumaan kuumana. Parin, hmm, henkosen jälkeen hän etsii turhaan tuhkakuppia lavalta ja heittää tupakat sitten kärsimättömänä baarin lattialle, minne ne jäävät kytemään.

Hänen kollegansa kellahtaa lavalle ketarat ojossa ja kaataa sisuksiinsa pullollisen vettä. En koskaan näe veden tulevan ulos, ja vielä tänä päivänä mietin, joiko hän veden alakautta. Tämä on viihdettä alkukantaisimmillaan. Esitys, joka saa yleisön kysymään: miten ihmeessä hän tekee sen?

…soodapulloja ja syömäpuikot

Keski-ikäinen nainen, joka on peittänyt alavatsansa ja häpykumpunsa hapsukoristeisella huivilla, avaa kolmen soodapullon rengaskorkit niin, että poksahtaa ja roiskuu. Hän hymyilee yleisön innostuneelle reaktiolle leveästi. Samalla mietin: Onko hänellä tuo huivi vyötäröllään kainouden vuoksi – ehkei hän haluaisi tehdä tätä työtä? Vai siksi, että hän pelkää saavansa vähemmän juomarahaa, jos paljastaa vatsansa roikkuvan ihon? Hän on ainoa, jolle annan tippiä. Ehkä hän tarvitsee sitä enemmän kuin toiset.

Olen säästänyt hauskimman tempun viimeiseksi. Tiedättehän ne pimeässä hohtavat drinkkitikut, joita saa ruotsinlaivoilta ja jotka voi kiinnittää ranteeseensa? No, menninkäisellä on muutama sellainen rengas, tyhjä lasipullo sekä syömäpuikot. Hän asettelee renkaat lattialle ja puikot pimslooraansa. Sitten hän poimii taiturimaisesti renkaat puikoilla yksi kerrallaan ja pujottaa ne pullon kaulaan aidosti voitonriemuisen näköisenä. Yleisö hurraa ihastuksissaan.

Ping pong project

Kuvan pingispallot eivät liity tapaukseen.

Valaistuminen vessassa

Show on palannut alkupisteeseensä, pingispalloihin, ja päätän lähteä. Yksi baarissa pyörivistä bikinitytöistä tulee naistenhuoneen ovella vastaan. Vessanpöntön rengas on jäänyt hänen jäljiltään ylös.

Putsatessani omaa muffinssiani alapääsuihkulla, jota myös bum guniksi eli pyllypyssyksi kutsutaan, teen päätöksen: pakko kokeilla sitä syömäpuikkojuttua kotona!

Mitä kaikkea naisen sukupuolielimillä voikaan tehdä. Tämä taidemuoto ja erityisesti klubin leikkisimmät esiintyjät tuovat mieleeni pienet tytöt, jotka tutkivat pimpsaansa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia estoitta, uteliaina ja ilolla. Jonglööri tekee ihmeellisiä asioita käsillään, tulennielijä suullaan. Ping pong show juhlii sitä, että römpsä on ruumiinosa muiden joukossa. Eläköön!

Penisorigameja kukkahattu päässä

Palataan hostellitovereihini, joista kukaan ei suin surminkaan halunnut tulla seurakseni. ”Se on taatusti todella masentavaa”, he sanoivat. Luin myös etukäteen netistä kuvauksia, jotka saivat minut odottamaan jotakin karmaisevaa. Eläviä sammakoita, lintuja ja sen sellaista. Mielikuvituksessani naisten kasvoilta saattoi lukea heidän rannattoman surunsa ja häpeänsä. Katsellessani show’ta soimasin itseäni siitä, että olin jälleen kerran unohtanut pääosan ihmiskunnasta syntyneen kukkahattu päässään.

Tulen ajatelleeksi, kuinka paljon ping pong show ja penisorigami – taiteenlaji, jossa miehen sukukalleuksista taitellaan eläimiä ja esineitä – muistuttavat toisiaan. Jälkimmäisestä on jopa julkaistu Suomessa kirja, jota kaiketi myytiin kirjakaupan huumorihyllyssä. Äkkiä minussa kuohahtaa raivo ajatusmaailmaa kohtaan, jossa pippelillä leikkiminen on poikamaista pelleilyä, mutta pimpsalla leikkiminen surullista huoraamista. Mitä jos annettaisiin jokaisen, värkkeihin katsomatta, päättää itse mitä niillä tekee?

On totta, että suloistaan kainolle naiselle nakupellenä lavalla seisominen ei ole se sopivin ammatti, ja pari taustalla seisoskelevaa tyttöä näyttikin haluavan vajota maan alle. He säälittivät minua kuten kaikki, jotka joutuvat tekemään työtä, josta eivät pidä. Tässä siis uraohjeeni: Ping pong -taiteilijan ammatti on erikoinen, sosiaaliselle esiintyjäluonteelle hauskakin, ja palkka todennäköisesti Bangkokin mittapuussa kelvollinen. Työn tavallisimmaksi varjopuoleksi kuvittelisin huonosti käyttäytyvät asiakkaat. Mikä tosin koskee kaikkia asiakaspalveluammatteja Punavuoresta Patpongille. Esitysten ympärillä pyörii myös järjestäytynyttä rikollisuutta, mikä johtaa toisinaan hankaluuksiin virkavallan kanssa.

Reilun kaupan ping pong show, pliis!

Patpongin pingisilottelujen pimein puoli eivät ole elämässään eksyneet ja väärän uran valinneet naiset. Esiintyjien joukossa on mahdollisesti myös ihmiskaupan uhreja. Minua suututtaa: tämä groteski, hulvaton, rajoja rikkova pillusirkus ei ansaitse moista häpeätahraa. Vaadin Thaimaan ping pong -klubeille reilun kaupan sertifikaatit!

Lähtiessäni unohdan ottaa lafkasta kuvan ja joudun kävelemään takaisin. Ovella sisäänheittäjä yrittää heittää minua uudestaan sisään. Kun kerron käyneeni jo, hän riemastuu silminnähden ja haluaa suudella minua. Kieltäydyn hymyillen ja jatkan matkaa loisteputkien paisteessa. Minut on vallannut ennenkuulumaton halu ostaa väärennetty Ed Hardy -paita.

Mainos

 

 

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

2 kommenttia

  1. Kuulin noista pimpsallaan sauhuttelevista thaikkunaisista mammajoogakurssilla: joogi kertoi ilmiöstä samalla kun me treenasimme mahat pystyssä löysiä lantionpohjalihaksiamme synnytysponnistukset mielessä. Ai ai mikä matka tässä olisi vielä ping pong -meininkeihin!

  2. Maija Kauhanen

    Näillä vinkeillä ei jää lantionpohjalihasten treenaus ainakaan välineistä kiinni :)

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>