Ylimääräistä rahtia

Pullukoista on joskus tapana sanoa lempeästi, että he ovat olleet ruoka-aikaan kotona. Siihen mitään kotia tarvita! Olen ollut ruoka-aikaan milloin missäkin, mutta aina se ruoka näyttää löytyneen. Roudaan maailmalla sekä parinkymmenen kilon rinkkaa selässäni että saman verran ekstraa kropassani. Se on rasittavaa.

Olisin tosi mielelläni hoikka reissaaja. Istuisin tupaten täysissä busseissa mukavammin. Veneestä laiturille astuminen olisi vähemmän huteraa hommaa. Portaiden nouseminen matkatavaroiden kanssa olisi kevyempää. Ennen kaikkea haluaisin ruumiini olevan ketterä ja helposti liikuteltava. Edellytän sentään samaa kaikelta muultakin kamalta, mitä kuljetan mukanani.

Juustokakku

Sunnuntai on kakkupäivä. Tätä herkkua saa Neuköllnistä Berliinistä.

Pystyn muokkaamaan kehoani vahvemmaksi, mutta entä pienemmäksi? Tehtävä on osoittautunut haasteelliseksi.

Juu ei, rinkan kantaminen ei laihduta. Olen saanut geenilotossa melko sitkeät läskit. Myös gin tonicilla saattaa olla osuutta asiaan.

Jos olisin ihan höpsö, saattaisin myös kärsiä ajatuksesta, että en tällaisenani ole ”rantakunnossa” tai ettei minulla ole ”bikinivartaloa”. Mutta viettäisinkö tropiikin ihanat aurinkoiset iltapäivät reisiäni peitellen? Kammottavaa tuhlausta.

Näin hankit täydellisen bikinivartalon kahdessa minuutissa:
1) Ota vaatteet pois.
2) Pue bikinit päälle.

Entä miten tullaan rantakuntoon?
Mene rannalle. Mene suoraan rannalle kulkematta rasvaimun kautta.

Kun minulla on pysyvämpi asuinpaikka, käyn salilla pari kolme kertaa viikossa. Viime aikoina olen kuitenkin reissannut Intiassa ja Sri Lankassa. Kuntosaleja ei tahdo löytyä, ei varsinkaan ilmastoituja. Intiassa en jaksanut lopulta edes etsiä, koska minua tuijotettiin herkeämättä jo silloin, kun tein jotakin täysin naisellista, siveää ja neutraalia, esimerkiksi istuin ravintolassa väljissä vaatteissa. Intiassa matkustaminen on erittäin suurelta osin sitä, että ollaan miljoonien ihmisten äänettömän tuijotuksen kohteena. En kestänyt ajatusta salitreenistä samalla meiningillä. Pystyn kyllä hikoilemaan ja hengästymään ihmisten nähden, mutta en ole esiintyjäluonne.

Hotellin kuntosali

Hotellin kuntosalilla Thenissä, Intian Tamil Nadussa, oli 30 astetta lämmintä.

Mutta ei se mitään, koska olen vähitellen oppinut korvaamaan kuntosalia sekalaisilla kikoilla:

  • Jalkakyykkyjä rinkka selässä tuktukia odotellessa.
  • Hauiskääntöjä viiden litran vesikanisterilla matkalla kiskalta hotellille.
  • Varpaillenousuja pohkeiden vahvistamiseksi, mieluiten rinkka selässä.
  • Vatsalihasten jännittämistä sykäyksittäin terävien ”shhh”-äännähdysten kera. Voi tehdä vaikka pakkaillessa tai suihkussa.
  • Joskus vain etsiskelen ympäristöstä jonkin muutaman kilon painoisen esineen ja nostelen sitä tavalla tai toisella. (Kuiva kookospähkinä on liian kevyt, massiivipuinen jakkara saattaa toimia.) Kuntosaliharrastus auttaa keksimään liikkeitä. Jos inspiraatio loppuu, tsekkaan islantilaisen Skúlin blogista vinkkejä reissun päällä treenaukseen.

Tykkään treenata, kunnes olen aivan henkihieverissä. Maailmankolkassa, jossa tämä on inhimillisesti mahdollista vain ilmastoiduissa tiloissa, on täytynyt opetella treenaamaan kevyemmin mutta useammin.

Viime aikoina olen oleskellut Thaimaassa saarilla, joita ympäröivä meri on hyvin tyyni. Uiminen sujuu kuin uimahallissa, helpomminkin, koska suolainen vesi kannattelee. Olen harrastanut treeniä, jossa ensin uin määrätietoisesti parikymmentä minuuttia – uimalasit päässä, koska suola silmissä repii hermoni riekaleiksi alta aikayksikön – ja sitten nousen rantaan ja teen lankkuja ja vatsoja ja joogaan pikkuisen hiekalla. Pitäisikö lisätä, että bikinini ovat neonpinkit ja että palmut reunustavat rantoja? Tilanne olisi kuin suoraan lifestyle-lehdestä (tai Tumblrin fitnessblogeista), jos ruskettuneen rantajoogaajan painoindeksi vain olisi hieman toista luokkaa.

Sellaisen treenin voi tehdä joka päivä, vaikka olisi ottanut edellisiltana pari ylimääräistä piña coladaa (ja sitä suuremmalla syyllä tietysti). Se saa jäädä lyhyeksi, huomenna on uusi päivä. Lihastreeni heti uinnin päälle onnistuu jopa auringossa, koska iho on vielä märkä ja viileä. Rehkimisen jälkeen voi käydä vielä kerran meressä huuhtomassa pois hien ja hiekan, eikä joudu pesemään treenipyykkiä.

Toki tämäkin vaatii pullukalta tiettyä kylmäpäisyyttä. Monet hiekkarannat ovat täynnä ihmisiä, joilla on juuri se naistenlehtien ”bikinivartalo”. Missä kaikki muut läskit silloin ovat, lymyilevät baareissa kaftaaneihin verhoutuneina? Olen mieluummin silmätikku kuin vetelys, mutta treenatessani kaihdan ihmisten katseita. Sen verran hävettää aina. Tietysti myös hävettää, että hävettää.

Olin matkustanut jo yli kaksi kuukautta Intiassa ja Sri Lankassa, kun päähäni pälkähti, että minua saatetaan tuijottaa enemmän kuin muita länkkäreitä. Tämä valaistuminen koitti, kun muuan kioskinpitäjä Sri Lankan Arugam Bayssa antoi minulle arvonimen ”Elephant Size”. Hänestä olin häkellyttävän iso, samankokoinen kuin miehet Sri Lankassa. (Tosin pienempi kuin hän itse, saanen huomauttaa.) Hän vaikutti hyvin tyytyväiseltä omaan letkautukseensa.

Ylimääräistä rahtia

Ruoka-aika.

Ensinärkästymisen jälkeen oivalsin, etten itsekään ollut nähnyt alle kolmekymppistä ylipainoista naisturistia ehkä koko reissulla. Paitsi peilistä. Varsinkin Intian-matkaajat tuppaavat olemaan enemmän sellaista jänteikkään sitkeää tyyppiä, mikä on tietenkin seurausta ylenmääräisestä astangajoogasta.

Tapauksen jälkeen tutkin kehoni pehmeitä, valkoisia poimuja ja yritin samastua uteliaisuuteen, jota ne herättivät. Muistelin, millaisin tavoin ihmiset olivat suhtautuneet kehooni reissun varrella: uteliaasti, huvittuneesti, ihailevasti, seksuaalisesti, asiallisesti, oudosti. Periaatteessa reaktioiden kirjo oli siis sama kuin kotipuolessa, intensiivisempi vain.

Johtopäätös? Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää elämäänsä ja antaa ihmisten tuijottaa. Katsoa kiinteästi kauas merelle ja kuvitella olevansa Nuuskamuikkunen. Tekemässä askelkyykkyjä.

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>