Alkoholismi on kulkurin ammattitauti

Hostelleissa ja majataloissa ympäri maailman ryypätään vailla huolta huomisesta. Ihmiset ovat lomalla ja heittävät siksi kannat kattoon joka ilta. Päivät kuluvat darrassa. Myös pitkäaikainen kulkuri tempautuu helposti tunnelmaan mukaan – illasta iltaan, viikosta viikkoon ja kuukaudesta toiseen. Juomatavat, jotka kotimaassa saisivat hälytyskellot kilkattamaan, muuttuvat salakavalasti arkirutiiniksi. Eikä ympärillä ole ystävien ja perheen tukiverkkoa katkaisemassa kierrettä. Alkoholismi on kulkurin salainen ammattitauti.

Ryyppäävätkö reppureissaajat oikeasti paljon?

– On lauantai ja varmaan 95 % hostellin ihmisistä aikoo hankkiutua humalaan, kirjoittaa Uudessa-Seelannissa raittiina matkustava Adam terveysaiheisessa nettikeskustelussa.

– Juomiselle löytyy aina tekosyy. On jonkun syntymäpäivä, joku on lähdössä huomenna tai on taas jokin juhlapäivä tulossa.

Jokainen tien päällä elänyt tietää, että matkalla dokataan. Tutkimustieto aiheesta on kuitenkin hajanaista. Brittiläis-australialainen tutkimus tarjoaa jonkinlaisen käsityksen matkaajien juomatavoista tien päällä. Kyselytutkimuksessa selvitettiin 18-35-vuotiaiden reppureissaajien päihteidenkäyttöä Australiassa.

Kyselyyn vastanneista 20,7 prosenttia nautti alkoholia vähintään viisi kertaa viikossa ennen matkalle lähtöä. Tien päällä luku nousi 40,3 prosenttiin. Yli kolmannes matkaajista lisäsi alkoholinkäyttöään ainakin jonkin verran.

Tutkimukseen osallistuneet nuoret eivät olleet tyypillisellä lomamatkalla, vaan oleskelivat Australiassa pitkään (mediaani 25 viikkoa). Monet heistä myös työskentelivät tuona aikana.

Tulos vastaa reissaajien omaa kokemusta. Yleinen käsitys on, että kulkurit ryyppäävät paitsi usein myös runsain mitoin. Monia tämä väsyttää.

Kulkurin ammattitauti, kulkuri.org

Toipuvan alkoholistin yksinäisyys

Caledonia on matkanainen ja toipuva alkoholisti. Muutama vuosi sitten hän kätki viinaongelmansa maantien pölyyn. Hän roikkui reissaajien ryyppybileissä ja yön päätteeksi sammui sänkyyn tai baarin lattialle.

Lopulta Caledonia sai tarpeekseen. Hän haki apua ja lopetti juomisen mutta ei matkustamista. Tällä oli yllättävä seuraus. Ennen häneltä ei ollut puuttunut kavereita. Nyt Caledonia jäi yksin.

– Kaikkialla ihmiset tervehtivät minua ensin ystävänä, mutta kavahtivat, kun kieltäydyin kutsusta tuopilliselle. Menin usein sänkyyn naurettavan aikaisin herätäkseni taas pikkutunneilla juhlijoiden möykkään. Aamulla hiippailin ulos muiden matkaajien sammuneiden ruhojen välistä ja lähdin yksin katselemaan nähtävyyksiä. En ollut koskaan tuntenut itseäni niin huomiotaherättäväksi ja samalla niin eristyneeksi.

Caledonia alkoi pelätä, että hänen ainoat vaihtoehtonsa tien päällä olivat viinaan repsahtaminen tai yksin jääminen.

– Matkustaminen on ihanaa, mutta monet eivät tiedä, kuinka kamalan yksinäistä se voi myös olla. Ja kun tunnen oloni yksinäiseksi, minulla on suuri kiusaus juoda.

Raivoraitis reissaaja kokee enemmän

– On yhtä monta tapaa matkustaa kuin on matkaajia, sanoi australialainen mies jokilaivalla kuultuaan Caledonian ongelmasta.

Tämä sai naisen oivaltamaan, että hän oli yrittänyt vanhasta tottumuksesta matkata samalla tavalla kuin ennen raitistumistaan. Alkoholittoman kulkurin tulee kuitenkin lähestyä matkustamista uudesta kulmasta.

Caledonia ryhtyi hakeutumaan vapaaehtoistöihin, jutteli paikallisten kanssa ja kutsui ihmisiä filmifestivaaleille baarin sijaan. Vaivannäkö kannatti. Hän alkoi löytää runsaasti samanhenkisiä matkaajia. Osa heistä oli toipuvia alkoholisteja, osa halusi säästää rahaa ja osa tahtoi yksinkertaisesti keskittyä vieraan kulttuurin kohtaamiseen juhlimisen sijasta.

Raittius on avannut Caledonialle uusia tilaisuuksia etenkin suhteessa paikallisiin. Rantabileiden aikana hän on nauttinut tuoreista ravuista kalastajaperheen vieraana. Hostelliryyppäjäiset välttääkseen hän on mennyt seuraamaan khmer-nyrkkeilyä tuk-tuk -kuskin kanssa. Laosissa Vang Viengin dekadentissa viinainfernossa Caledonia löysi itsensä työn touhusta luomufarmilla.

Hankalinta raittiina matkustaminen on Itä-Euroopassa.

– Tšekin tasavalta oli vaikein, sillä useimmat matkailijat menevät sinne juomaan. Sen sijaan Aasian maat ovat helppoja, sillä siellä kulttuurissa painotetaan kohtuullisuutta, nöyryyttä ja kunnioitusta. Thaimaassa, Laosissa ja Kambodžassa on toki paljon bilereissaajia, mutta yleensä he käyttäytyvät niin huonosti, ettei heidän juhlintansa edes näytä hauskalta.

Turhaa ruikutusta?

Parikymppinen brittikundi Matt nojailee tiskiin kambodžalaisen baarin oluthanojen äärellä. Kysyn häneltä, mitä matkaajien pitäisi ajatella kaikesta tästä ryyppäämisestä.

– Juominen on hauskaa! hän nauraa.

Niin, siksi kai sitä yleensä juodaan.

Nuorukainen pysähtyy kuitenkin hetkeksi miettimään.

– Okei, jos jollakulla on oikea ongelma alkoholin kanssa, sitten kannattaa varmaan pysyä kotona. Juominen kuuluu relaamiseen.

Asia selvä: Matt on idiootti.

Useimmat bilematkaajat periaatteessa hyväksyvät, että viina ei kiinnosta kaikkia. Käytäntö on kuitenkin lähempänä Mattin mielipidettä. Raitis reissaaja on paariaa. Jopa maltillisesti juova matkaaja putoaa helposti porukasta, kun koko majatalon sakki lähtee baanalle kumoamaan drinkkiämpäreitä ja puhumaan norjaa suurelle posliinijumalalle.

Tästä ei voi tehdä mitään suuria johtopäätöksiä. Ja vaikea on edes valittaa. Iso osa reppureissaajista on itseään etsiviä nuoria. Monet ovat ensimmäistä kertaa päässeet livistämään vanhempien valvovan silmän alta. Rellestämisen ei pitäisi olla normi, mutta ymmärrettävää se joka tapauksessa on.

Kulkurien kannattaakin bileuupumuksen iskiessä noudattaa Caledonian vinkkiä: Hakeutukaa aktiivisesti muiden harrastusten pariin. Miksi pitäisi aina mennä niihin reppureissaajien suosimiin juhlintakohteisiin? Maailma on rajaton. Tuoreet horisontit odottavat löytäjäänsä ja vieraat kylät kartoittajaa. Loppujen lopuksi viinaa tihkuvia rinkkamatkaajaresortteja on planeettamme pinta-alasta kovin pieni osa, ja vain mielikuvitukseton matkaaja jää niiden vangiksi.

Ja kun ympäristön paine käy kyllin vittumaiseksi, aina voi lainata raittiina matkustavan Adamin valmisvastausta:

– Vetäkää käteen ja ryypätkää itsenne humalaan ja viettäkää koko huominen paskana, samalla kun minä herään aikaisin, syön terveellisen aamiaisen, nautin reippaasta juoksulenkistä aamuauringossa ja turvaudun kehon luonnollisiin endorfiineihin tunteakseni oloni upeaksi käyttämättä lainkaan rahaa.

Ai aamulenkille vai?

Ai aamulenkille? Count me in.

 Vinkkejä raittiina reissaamiseen

  • Jos et hallitse juomistasi, lopeta alkoholinkäyttö ennen kuin lähdet tien päälle. Älä kuvittele, että matkustaminen auttaisi. Hanki apua jo Suomessa.
  • Turvaudu tuttujen ihmisten tukiverkkoon. Pidä tukihenkilöihin yhteyttä netin kautta ja kerro heille avoimesti kohtaamistasi haasteista.
  • Vahvista tukiverkkoasi matkalla. Jos raittiina pysyminen on vaikeaa, käy AA-kokouksissa. Se voi olla ulkomailla jännittävä kokemus. AA toimii ainakin 89 maassa.
  • Ole rehellinen itsellesi. Älä tartu bilekutsuun, jos epäilet, että päätyisit juomaan. Tunnista etukäteen tilanteet, joissa alkoholi alkaa kiinnostaa, ja tee mieluummin jotain muuta hauskaa.
  • Kokeile tätä: Kun ihmiset kysyvät, miksi olet raitis, keksi selitykseksi jotain älytöntä. Esimerkiksi absurdi lääketieteellinen syy, naurettava lapsuusmuisto tai hatusta tempaistu uskonnollinen perustelu. Huumori tekee raittiuspäätöksestäsi monille ihmisille helpomman sulattaa.
  • Jos haluat juoda, mutta vain kohtuullisesti, tutustu Harm Reduction for Alcohol -verkoston vinkkeihin.

Tutkimustietoa

Caledonian haastattelua on täydennetty otteilla hänen kirjoituksestaan The trials of a sober backpacker.

Artikkelin kirjoittaja Juha Matias Lehtonen viettää tipatonta tammikuuta tien päällä.

Juha Matias Lehtonen

Journalisti, teologian maisteri, tekstisuunnittelija, koditon kulkuri. Rehellinen ja vihainen hippi, joka tykkää kirjallisuudesta, tiedosta ja vapaudesta. Tunnistaa melkein kaikki tähtikuviot. Juoksee lujaa. Toimittaa Kulkuri.org -sivustoa.
Bookmark the pysyvä linkki.

1 kommentti

  1. Kirjoituksesi antoi monenlaista ajattelun aihetta. Kuten että tämä asia on tiiviisti yhteydessä myös aiheeseen sosiaalisuus reissun päällä. Että miten seuraa saa mikäli sitä haluaa yksin (tai porukalla) matkustaessa. Reppureissaus kun ei tarkoita sitä että haluaisi välttämättä yhtään hengata backpacker-hostellien baareissa muiden asiakkaiden kanssa. Siinäkin olisi kirjoituksen aihetta, että miten yleismaallinen ilmiö nuo hostelleissaan jumittavat nuoret ovat ja ovatko lähteneet matkoille juuri sen scenen takia.

    Sosiaalisille matkaajille vapaaehtoistyö kuulostaa oikein hyvältä vinkiltä. Ehkä myös järjestetyillä retkillä tapaa muita ilman juomisen tarvetta.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>