Rakastan sinua, internet

Jokin aika sitten motivoin itseäni työntekoon tuijottelemalla rannalta saarille: tuonne pääsisin heti kun työ olisi valmis. Kambodžan saarilla nimittäin on harvoissa paikoissa nettiä, sähköäkin yleensä vain muutama tunti päivässä.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, joten se, etten voinut mennä saarelle työrupeaman aikana, sai sekä saaret että netittömän elämän vaikuttamaan autuaalta olotilalta. Kerron miten kävi.

Heti kun loma oli tosiasia, kahlasin siis rantaveteen ja kiipesin Koh Ta Kievin -veneeseen. Perillä saarella kiinnitin riippumaton vaakasuorassa kaartuvan puunrungon alle ja ripustin tavaranyssykät oksille turvaan rotilta. Lopputulos oli vapauden ja kodikkuuden huipentuma, joka toi mieleeni Wes Andersonin elokuvan Moonrise Kingdom rauhaisaan poukamaan pystytetyn teltan. Ihastelin leiriä ja kaivoin kameran esiin: täytyypä jakaa tämä Facebookissa.

Sekuntia myöhemmin olisin voinut läimäyttää itseäni otsaan. Mutta arvatkaa mitä? Palattuani virtuaalimaailmaan jaoin sen kuvan joka tapauksessa.

Ilman nettiä aloin tuota pikaa laatia päässäni muistilistaa myöhemmäksi: tarkista Bangkokin hostelli, vastaa Johannalle, tilaa verokortti. Muistin elävästi ajanjakson, jolloin pääsin nettiin vain yliopiston koneilla. Ja vielä senkin, kun meille oli juuri tullut modeemi, ja minä ja veljeni saimme käyttää nettiä korkeintaan puoli tuntia päivässä.

Eihän sellainen ole ihmisen elämää.

Mutta netittömällä saarella huomasin pian katsovani nokka pystyssä niitä, jotka pääsivät älypuhelimellaan ylellisesti 2G-verkkoon. Netittömyys sentään oli Crusoe Island -leirintäalueen varsinainen myyntivaltti. Siksihän minä sinne meninkin. Älykännykkäihmiset huijasivat. Täytyy tosin myöntää, että heidätkin näki pääasiassa uimassa tai riippumatossa.

Silloin kun teen töitä reissussa, lomailijoiden perusteeton teknologiavastaisuus on minulle punainen vaate. Mitä se kenellekään kuuluu, mitä ajallani teen? Tästä huolimatta sama sentimentti oli parissa päivässä alkanut nostaa päätään – minussa! Nyt kun minulla oli varaa olla offline, muiden netskaus näytti typerältä. Mekanismi lienee sukua sille, että juuri rikkailla on eniten tapana puhua siitä, kuinka rahalla ei ole merkitystä. Tunsin itseni jopa hiukan paremmaksi ihmiseksi kuin netinkäyttäjät. Reissun aikana saatu aivopesu – ”Wifi is Poison” verkon nimenä, ”kissmeforit” salasanana – oli salakavalasti tehonnut.

Sitten sain itse tarkistaa erään tärkeän sähköpostin ystävällisen baarimikon puhelimesta, ja luonnon ja teknologian välinen kahtiajako alkoi armollisesti hälvetä päästäni. Semminkin, kun melkein kaikki lukivat niissä riippumatoissa kirjansa tabletilta tai e-lukulaitteelta. Ihan oikeasti, mitä väliä.

Saarella oli ihanaa, mutta neljän yön jälkeen olin saanut netittömyydestä tarpeekseni. Edes puhelimessani ei ollut kenttää, ja täysi eristyneisyys ulkomaailmasta tuntui ikävältä läheisiäni kohtaan. Samalla kuitenkin tiesin, että jos pääsisin liian helposti nettiin, itselleni pyhästi lupaamastani lomapuhteesta eli luovasta kirjoittamisesta ei tulisi mitään.

Koh Rong, Kambodza | Maija Kauhanen | kulkuri.org

Polku nettiin.

Parin päivän harharetkien jälkeen (ne kuluivat erittäin tiiviisti netissä – ensimmäisenä päivänä vietin seitsemän tuntia koneen ääressä, vaikken edes tehnyt töitä) löysin uudenlaisen ratkaisun: suomalaisen punkkarin omistaman Broken Heart Guest Housen, joka sijaitsee Koh Rongin saaren hiljaisella puolella. Sinne ei-hiljaiselle, itse asiassa aika kammottavalle puolelle, jolla oli netti ja kauppoja, oli kolmen vartin patikointi jyrkkää rinnettä ylös ja alas. Sen jälkeen pakara- ja reisilihakset tiesivät, että netissä oli käyty. Jokseenkin täydellinen ratkaisu luonnonläheiseen lomailuun, jonka aikana juoksevat asiatkin hoituivat. Kirjoittamisesta ei tosin tullut oikein mitään, koska muiden viidakkosuomalaisten kanssa rymyäminen verotti yöunia, joten aikansa kutakin.

Nyt olen taas tupsahtanut mantereelle ja ällistelen ympärivuorokautisia sähkövaloja ja gekonkakasta puhtaita sänkyjä kuin luolamies. Otin tänään ensimmäisen lämpimän suihkuni sitten kulkuri.orgin perustamisen. Mutta etenkin koska matkustan juuri nyt yksin, kaikkein ihaninta on mahdollisuus päästä nettiin koska tahansa. Kirjoittamiseen on paras keksiä jokin muu ratkaisu, esimerkiksi blokkausohjelma (PC:lleMacille).

Internet auttaa minua säästämään reissussa kosolti rahaa, aikaa ja vaivaa. Maksaisin tuktukeista ja majapaikoista maltaita, jollen selvittäisi välimatkoja ja hintatasoa etukäteen. Usein saan painettua mieleeni hahmotelman paikkakunnan kartasta jo ennen sinne saapumista. Nyt joku sanoo, etten pääse kokemaan eksymisen huumaa. Muut saavat kokeilla sitä huumaavaa tunnetta, kun parinkymmenen kilon kantamukset selässä väistelee haukkuvia kulkukoiria lämpöhalvauksen partaalla ja kaikki avuntarjoajat odottavat vastineeksi rahaa. Keskityn mieluummin johonkin muuhun.

Netin avulla löydän paikkoihin, jotka oikeasti kiinnostavat juuri minua. Muiden reissaajien, vaikka kuinka ihanienkin, suositukset ovat usein tyhjänpäiväisiä. Tapasin Thaimaassa puolalaisen pojan, jolle hiekkarannan reggaebaari – alkuillasta Bob Marleyta levyltä ja myöhemmin samat biisit livebändin cover-versioina – oli paratiisi maan päällä. Hän rakasti reggaeta eikä ollut koskaan kokenut vastaavaa. En hennonnut kertoa hänelle, että rantojen reggaebaarit ovat Kaakkois-Aasian McDonald’s. Ihmiset kehuvat paikkoja, joissa ovat itse sattuneet käymään ja joissa heillä on ollut hauskaa. Koska haluan jotakin oikeasti ainutlaatuista, poimin mieluummin verkosta omat herkkupalani.

Lopuksi tärkein: ilman nettiä olisin nytkin Suomessa. Joudun työssäni hakemaan paljon tietoa erilaisilta aloilta, enkä voi kantaa Kansalliskirjastoa rinkassani. Facebook ja sähköposti ovat kotini – ne ovat täynnä halauksia ja suukkoja, kaskuja ja tarinoita, kauniita ja pöljiä valokuvia sekä silkkaa arkisen väsynyttä läpänheittoa toisella puolella maailmaa elävien ihmisten kanssa.

Rakastan sinua, internet.

Fast Wifi Strong Coffee | Maija Kauhanen | kulkuri.org

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>