Älä ole puhtausporho

Yövyin jokin aika sitten mökissä, jonka vessa oli tukossa. Sain kuulla, että aiemmat vieraat, sattumoisin neljä suomalaista, olivat menneet syöttämään posliinijumalalle vessapaperia. Aasian putkistot eivät sitä nimittäin kestä. Henkilökunta oli avannut tukoksen ja ohjeistanut seuruetta heittämään paperikoriin kaiken, mikä ei ole ihmiskehosta peräisin. Turhaan: seuraavana päivänä vessa oli jälleen tukossa, nyt pahemmin. Ongelma ei enää ratkennut käsillä olevilla työkaluilla, vaan pönttö jäi käyttökelvottomaksi.

Lähimpään vessaan oli tästä syystä kolmensadan metrin matka, mikä saattoi kirvoittaa mahavaivoista kärsineessä allekirjoittaneessa pientä nurinaa. Viimein työntekijä teki ymmärrettävästi vaikean päätöksen: ei auttanut kuin irrottaa koko pönttö lattiasta ja katsoa, mitä sieltä löytyisi. Ei käy kateeksi, totesin, mutta työntekijä ei enää edes kuullut. Hän oli käärinyt hihansa – jokainen osaa kuvitella, että jos hihojen kääriminen on ikinä tarpeen, niin tässä tilanteessa – ja päättänyt hoitaa haisevan ongelman pois päiväjärjestyksestä. Kun on pakko, on pakko.

Mitä puhtauteen ja likaan tulee, ihmisiä on kahta sorttia.

Toiset tekevät kaikkensa pitääkseen itsensä ja tavaransa putipuhtaana. Ongelma on, että mitä uuraammin ihminen tähän pyrkii, sitä enemmän likaa ja roskaa hän jättää taakseen. Vessapaperia, kosteuspyyhkeitä, pikkuhousunsuojia, deodoranttihylsyjä, kemikaaleja, muovipusseja. Kainalohikilappuja. Kertakäyttölakanoita.

Äärimmäinen puhtausporho käyttää kaiken vain kerran. Vain suoraan tehtaasta tullut on tarpeeksi puhdasta hänelle. Ihanteellisessa tapauksessa hän saa porskuttaa läpi elämän vilkaisematta kertaakaan taakseen, missä kaatopaikat kohoavat, jätelautat kelluvat ja vessanpöntöt eivät vedä. Tahraton nirppanokka on pohjimmiltaan saastaa suoltava hirviö.

Hygieniateollisuus rakastaa puhtausporhoa, koska likaantuminen on maailman luonto, mutta puhtausporho taistelee vastaan väsymättä. Hän luottaa pinkkiin ja sanoo hyvästit tahroille.

Please do not put paper in the toilet bowl, only piss shit vomit | Maija Kauhanen | kulkuri.org

Sitten on ihmisiä, jotka ovat valmiita työntämään kätensä paskaan, kun se on tarpeen. He eivät kuvittele voivansa ostaa puhtautta, vaan siivoavat itse jälkensä. Ja välillä toistenkin jäljet, jolloin toivon heidän saavan palkkaa.

Näillä ihmisillä on käytössään salainen ase: vesi. Kun käyttää vettä, vanhasta tulee kuin uusi. Vedellä voi pestä itsensä, vaatteensa, lakanansa, talonsa, lapsensa, koiransa. Enää ei tarvitse ostaa aina uutta synteettistä kerrosta itsensä ja maailman väliin, koska vaikka tulisi välillä tahrineeksi ruumiinsa tai tavaransa, vedellä tulee taas puhdasta. Suosittelen kokeilemaan.

Meidän kaikkien oma reissuguru Riku Rantala kertoi kolumnissaan tapaamastaan intialaismiehestä, jonka analyysissä veden paremmuudesta vessapaperiin nähden on kaikki legendaarisen lausahduksen ainekset.

Jos kompastuisit naamallesi lehmänläjään, pyyhkisitkö sen mieluummin paperilla vai pesisitkö vedellä?

Intia on siitä erityinen maa, että siellä on olemassa kolmaskin ihmistyyppi: he, jotka viettävät päivänsä kirjaimellisesti kädet paskassa saamatta mitään vastineeksi. Julman hierarkkisessa yhteiskunnassa daliteista eli kastittomista vähäarvoisimmat joutuvat työkseen tyhjentämään käymälöitä käsin. Palkka on niin pieni, että heidän on työstä huolimatta lainattava naapureilta lisärahaa elämiseen. Työstä ansaitut rahat menevät siis suoraan alati kasvavan velan takaisinmaksuun. Paskaduuni periytyy äidiltä tyttärelle (työtä tekevät pääasiassa naiset), koska syrjinnän takia uravaihtoehtoja ei ole.

Kakka haisee pahalta kaikkien nenään, mutta ehkä dalitien ajatteleminen auttaa ensi kerralla, kun on aika tyhjentää kesämökin huussi. Arvaan, että käytössäsi on vähintäänkin lapio ja että siirtelet sillä omiasi ja läheistesi jätöksiä, et ihmisten, jotka sylkisivät päällesi kadulla. Kun paskanakki on hoidettu, voit katsoa itseäsi peiliin pystypäin: pidät itse oman pesäsi puhtaana.

Mitä bungalowin vessalle kävi? Onnellisen sattuman ansiosta pönttöä ei lopulta tarvinnut irrottaa. Muuan neuvokas majatalon vieras löysi rannan ajopuiden joukosta paksun köydenpätkän, joka osoittautui juuri sopivaksi työkaluksi tukoksen avaamiseen. Helpotus!

Roskaa Phnom Penin kaduilla | Maija Kauhanen | kulkuri.org

Tältä näyttää roska-autonkuljettajien lakko. Kuva Kambodžan pääkaupungista Phnom Penhistä.

 

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>