Olemme turvassa vaarallisessa maailmassa

Maailma on niin läpeensä vaarallinen, ettei mikään pelasta meitä. Vammat, sairaudet, kuolema: nämä ovat osamme. Useimmat konstit, joilla yritämme lykätä kohtaloamme, ovat tehottomia. Elämä on epätoivoista arpapeliä – taistelua, jonka jokainen meistä häviää.

Me sairastumme ja kuolemme pois.

Jos nyt oletetaan, että kukaan ei lähde yksinään juoksemaan Afganistanin tulitaisteluihin tai yritä ylittää Marokon ja Mauritanian miinoitettua rajaa jalan, matkustuspäätöksillä on vaikea tapattaa itseään. Kuolla voi ihan hyvin myös kotonaan. Tämä on yksinkertaista mutta totta.

Tutustuin äskettäin suomalaiseen lääkäriin, joka oli työskennellyt pari vuotta Papua-Uudessa-Guineassa. Maa on tilastollisesti katsottuna maailman vaarallisimpia paikkoja elää. Elokuussa 2013 The Economist nimesi pääkaupunki Port Moresbyn maailman kolmanneksi elinkelvottomimmaksi kaupungiksi. Kaupungin työttömyysluku on miltei 80 prosenttia, ja katuja hallitsevat rikollisjengit. Useimpia suomalaisia pelottaisi matkustaa Papua-Uuteen-Guineaan. Lääkäriystäväni ei kuitenkaan ollut kokenut oloaan uhatuksi. Hänen arkensa sujui oikein mukavasti.

Sen sijaan tänä talvena tämä terveellistä ja liikunnallista elämää viettävä lääketieteen asiantuntija sai yllättäen epileptisen kohtauksen. Hänellä ei ollut mitään syytä odottaa sitä.

Tässä kohtaa on helppo keskeyttää ja sanoa, että tuo nyt on yksittäistapaus.

Vastaan, että niin onkin – kuten myös sinä olet.

Populaatiotason määrälliset tutkimukset tuottavat tieteellisesti ja poliittisesti katsottuna korvaamattoman tärkeää tietoa. Mutta niiden perusteella on helppo tehdä virheellisiä päätelmiä omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan.

Turvassa, tavallaan | kulkuri.org

Säännöllinen lihansyönti saattaa kohottaa väestötasolla paksusuolen syövän esiintyvyyttä 20 prosenttia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että syödessäsi lihaa kohotat omaa riskiäsi sairastua paksusuolen syöpään 20 prosentilla. Kun siirrytään populaatiotasolta yksilötasolle, tilastolliset korrelaatiot menettävät tavallisesti selitysvoimansa.

Olen tavannut varkaita, huumediilereitä, murhaajia, laittomia siirtolaisia ja sananvapausaktivisteja. Olen tavannut sotilaita: ihmisiä, jotka ovat painaneet naamaa multaan ja toivoneet, että kranaattituli loppuisi; ihmisiä, jotka ovat ampuneet takaisin ja huomanneet nauttivansa siitä.

Sotilaat selviävät taisteluidensa läpi osapuilleen yhtenä kappaleena. Huumediilerit, murhaajat ja varkaat pärjäilevät kovapintaisessa maailmassaan ihan kohtuullisesti. Laittomat siirtolaiset löytävät sen leivänkänttynsä. Sananvapausaktivistia ei tapeta.

Useimmat heistä sairastuvat, vammautuvat ja kuolevat tavoilla, joita he eivät olisi voineet ennustaa, ei liioin kukaan muukaan. Yksittäisen ihmisen elämänvalintojen vaikutus hänen terveyteensä ja turvallisuuteensa selviää vain ja ainoastaan jälkikäteen, jos silloinkaan.

Suomalaiset turistit pohtivat, onko Thaimaassa turvallista, kun keltapaidat ja punapaidat ottavat toisistaan mittaa.

Ei, Thaimaassa ei ole turvallista. Jos osuu väärään paikkaan, voi saada kranaatinsirpaleen lihaansa. Jos osuu väärään paikkaan, voi kolaroida rekan kanssa, voi jäädä hyökyaallon alle, voi joutua suomalaisen kännituristin pieksemäksi. Tai ehkä sinun kehosi on jo pettänyt sinut ja kypsyttelee sydänkohtausta, Parkinsonin tautia, syöpää. Olet vaarassa Thaimaassa.

Mutta onko matkustaminen Suomesta Thaimaahan vaarallisempaa kuin pysyminen Suomessa? Ei merkittävästi.

”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” kysyy Jeesus.

Ja Macbeth julistaa: ”Jokainen eilispäivä synkkään hautaan on narrin vienyt.”

Sammu, pikku tuohus! Et ole turvassa missään. Maailma on perustavanlaatuisesti vaarallinen.

Voimme olla kävelemättä miinakenttään, voimme pitää tipatonta tammikuuta, voimme harrastaa liikuntaa ja välttää lihansyöntiä. Hienoa, mikäs siinä. Mutta mikään näistä valinnoista ei pelasta meitä. Elämme sitten Suomessa, Thaimaassa tai kodittomina tien päällä, vaivat, vammat ja kuolema seuraavat kannoillamme kuin varkaat kaupungin yössä.

Tässä oivalluksessa piilee suuren turvallisuudentunteen siemen. Se piilee valmiudessa hyväksyä, että maailmassa on kranaatteja, rekkoja, hyökyaaltoja ja suomalaisia kännituristeja, ja että tässä maailmassa olen myös minä, kuolevainen olento, niin sokea ja kyvytön näiden vaarojen äärellä, että mikään ei voi minua niiltä suojella. Voin vältellä räikeimpiä typeryyksiä, olla astumatta siihen miinakenttään, ja kenties hyvällä onnella näin ostaa itselleni pienen määrän lisäaikaa. Mutta siihen se sitten jääkin.

Siksi ei ole syytä arastella matkustamista. Me tiedämme oikein hyvin, mikä meitä vieraassa maassa odottaa: se sama hauras elämä, joka Suomessakin. Juhlistakaamme tätä jatkuvaa kuoleman odotusta tekemällä elämästämme päivästä toiseen kauneinta mahdollista ja astumalla aina rohkeasti kohti tuntematonta.

 

Juha Matias Lehtonen

Journalisti, teologian maisteri, tekstisuunnittelija, koditon kulkuri. Rehellinen ja vihainen hippi, joka tykkää kirjallisuudesta, tiedosta ja vapaudesta. Tunnistaa melkein kaikki tähtikuviot. Juoksee lujaa. Toimittaa Kulkuri.org -sivustoa.
Bookmark the pysyvä linkki.

4 kommenttia

  1. Diippi aihe, helppo lähteä filosofoimaan syvemmältäkin. Olisi väärin väittää että ihmisen sanoilla, teoilla ja valinnoilla ei voi vaikuttaa olipa kyseessä sitten elinajanodote, ympäristönsuojelu tai elämänlaatu. Kuitenkin elämästä tekee mielenkiintoisen juuri sen ennakoimattomuus.
    Myös yhteiskunnissa on eroja. Useimmille suomalaisille tuttu ajatusmalli on kontrolliorientoitunut progressiivinen yhteiskunta, jossa “sattumien” seuraukset pyritään minimoimaan, tai jopa kääntämään voitoksi, ennakoimalla ja suunnittelulla. Islamilaisessa näkemyksessä taas näkymätön voima, Jumala, vetelee naruista. Tähän on tavantallaajilla vain vähän vaikuttamista. Kohtalo määrää. Inshallah.
    JRR Tolkien muotoili oman käsityksensä aiheesta jotenkin näin: “Emme voi valita aikaa jossa elämme, mutta voimme vaikuttaa siihen mitä teemme meille annetulla ajalla.”
    En usko että matkailemalla tai kotona pysymällä voi juurikaan vaikuttamaan siihen aikaan jonka kukin maan kamaraa tallaa, mutta matkailu saattaa vaikuttaa siihen kuinka maailman näkee ja kokee sinä kullekkin suotuna aikana.

    • Juha Matias Lehtonen

      Kiitos kommentista, Jussi!

      Itse leikin kovastikin, että teoillani ja valinnoillani olisi kaikenlaisia vaikutuksia. En vain ole vakuuttunut, että pystyisin yleensä etukäteen ennakoimaan, mitä todelliset vaikutukset ovat. Jälkikäteen yhdistelen lankoja.

      Tuo viittaus islamilaiseen “inshallahiin” on kiinnostava. Marokossa matkustaessani koin, että ihmiset ovat erittäin aktiivisia ja voimakastahtoisia. Inshallah-asenne oli ehkä jonkinlainen turvaverkko: jos muut kokeillut keinot pettävät, sitten — ja vasta sitten — voidaan todeta, että tässä olikin sitten Jumalan tahto takana.

      Hyvä Tolkien-sitaatti.

  2. Thaimaassa kuulen paljon sitä, etteivät ihmiset loppujen lopuksi uskoisi heidän tekemisiensä ja valintojensa vaikuttavan lopulta siihen mitä tapahtuu. Olen juurikin vitsaillut ajattelun olevan “herran haltuun” ja “inshallah” ja kolareiden tapahtuvan siksi ettei ole laittanut henkien taloon tarpeeksi montaa pulloa punaista limua.

    Eilen Hanoissa katsoin telkkarista ohjelmaa, jossa taiteilijan oikea käsi oli halvaantunut. Hän sanoi sen johtuneen huonoista elintavoistaan, paitsi että “heillä Aasiassa on tapana ajatella kaiken tapahtuvan koska niin on määrä tapahtua.” Nimenomaan Kaakkois-Aasiassa ihmisistä ehkä voi aistia antautumista kohtaloon. Juha Matiaksella olikin mielenkiintoinen kokemus siitä, että inshallahista riippumatta marokkolaiset tuntuvat olevan voimakastahtoisia. Ehkä tosiaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muslimeilla inshallah on viimeinen turvaverkko. Ehkä Aasiassa kohtalonusko on voimakkaampaa?

    • Juha Matias Lehtonen

      Käy kyllä järkeen, että Aasiassa kohtalonusko olisi voimakkaampaa kuin Pohjois-Afrikassa. Täällä näkee toki joka käänteessä, miten ihmiset asettuvat nöyrästi siihen rooliin, joka heille on maailmassa suotu, vaikka rikkaat tallovat jaloille ja establismentti kusettaa. Reipasta yksilöllistä kapinahenkeä ei Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa liiemmin esiinny. Ja niin, miksi esiintyisikään, jos ihmiset kokevat valintojensa olevan lähinnä kosmeettisia.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>