Kolmossivun kulkuri: Heini

Heini työssään sirkuksessa | Cristophe Trouilhet | kulkuri.org

(Valokuva Cristophe Trouilhet)

1. Miksi kulkuroit?

Olen sirkustaiteilija, eli työni on olla kiertolainen. Kiertäminen johtaa lähes väistämättä ihmisten kohtaamiseen. Ja sirkus on sanaton keino kommunikoida pitkin maailmaa, samastua ja päästä yhteyteen tuntemattomien kanssa. Koska pidän työstäni, voin myös jakaa omaa innostustani ja se taas auttaa kohtaamaan ihmisiä. Esiintyminen ja opettaminen ovat kommunikaatiotapoina lähellä toisiaan. Kiertäessään ihminen on hetkessä paikalla ja seuraavana hetkenä poissa. Tämä avaa usein estoja ihmisissä ja saatan kuulla tuntemattomilta hyvinkin henkilökohtaisia tarinoita. Kiertämiseeni liittyy siis vahvasti halu kommunikaatioon ja ihmisistä oppimiseen.

Pääasiassa kuljen junalla ja lentokoneella sinne, missä kulloinenkin esitys sattuu olemaan. Tällä hetkellä en siis kierrä karavaanin kanssa, joita kuitenkin omistan kaksi kappaletta. Toiseen rakensin kulkurin saunan, joka kulkee esityksen Mad in Finland mukana.

2. Mikä on juuri nyt paras paikka maailmassa?

Aholan tila Kuomiokoskella. Isovanhempieni 50-luvulla ostama kesäpaikka, jonka katajat, suopursut, särjet, siirtolohkareet, rahkasammalet, kuikat, lumpeet, kehnäsienet, vaskitsat ja kissankellot tunnen tärkeäksi osaksi itseäni.

3. Oudoin reissu, jonka olet tehnyt?

Kontrastit Ton Rire est Faux -kiertueella. Sama esitys sai hyvin erilaisia piirteitä katsojista riippuen. Luulajan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä “ranskalaista nykysirkusta” katsomaan tullut yleisö taputti seisten ja hurraten punaisten plyysipenkkiensä edessä. Lyonin vallatun teollisuushallin pihalla rautalankojen seassa esitimme “ilmaista sirkusta” kolmelle mustalaislapselle, ja koko tunnin visusti ristikkoaidan takana uudessa käheässä autossaan esitystä seurannut Nike-verkkari-kultakääty-jengi tööttäsi loppuaplodit.

Eri ympäristö teki meistä aivan kuin eri ihmisiä. Oli hyvin rikasta siirtyä yhdestä sosiaalisesta kuviosta täydelliseen vastakohtaan vain pienessä hetkessä.

4. Karuin vamma tai tauti, josta olet matkoillasi kärsinyt?

En ole kokenut erityisen suuria vammoja tai tauteja. Beninissä sain ikävästi malarian juuri, kun minun piti mennä esiintymään katulasten kanssa joulutorille. Malarialääkitys, Off, pitkät hihat ja lahkeet sekä hyttysverkko eivät riittäneet ehkäisemään tautia. Onneksi beniniläinen malaria ei ole uusiutuvaa sorttia ja selvisin taudista kahdella perutulla keikalla ja mahtavilla lääkehallusinaatioilla.

Lapset esiintyivät mainiosti ilman minua ja osasivat kahden päivän kurssin jälkeen tehdä omillaan turvalliset kiinnitykset ja kokeilla uusia oppejaan ilma-akrobatian saralla ilman mitään turvapatjoja.

5. Vaarallisin hetki matkoillasi?

En ole myöskään kokenut mitään erityisen pelottavia tai vaarallisia hetkiä matkoillani. Jälkikäteen karmaisi hieman erästä liftireissua miettiessäni. Olin opiskeluaikana palaamassa Helsingistä Turkuun ja nousimme ystävättäreni kanssa vanhemman puoleisen miehen pakettiautoon. Jossain vaiheessa huomasimme kuuntelevamme hänen referointiaan Reginan Naisen unelmia -palstan jutusta, jossa sika pani naista. Osoitimme kumpikin mielenkiinnottomuutemme lehteä ja kyseisiä juttuja kohtaan. Mies kertoi, että hän voi mieluusti kuunnella ja neuvoa, jos haluamme uskoutua hänelle rakkaushuolistamme. Elämää jo nähneenä hänellä olisi kokemusta ja sen myötä myös käytännöllisiä neuvoja.

Jossain vaiheessa matkaa ystäväni nukahti, jolloin mies katseli useaan kertaan meihin päin kiihtyneen hermostuneesti. Kun mies vakuuttui ystäväni nukahtaneen, hermostuksesta täristen hän laittoi käden reidelleni. Otin hänen kädestään kiinni, nostin sen syrjään, katsoin miestä suoraan silmiin ja kysyin kovaan ääneen: “Mitä ihmettä oikein teet?” Mies soperteli jotain ja tilanne jäi siihen, ystäväni heräsi. Turussa hän yritti vielä tarjota puhelinnumeroaan, jos haluaisimme myöhemmin konsultoida häntä rakkaushuolistamme.

Tämän jälkeen olen liftannut Lappia, Sisiliaa, Ranskaa ja Espanjaa ympäriinsä vailla mitään vaaroja. Sen sijaan olen matkustustavan myötä ottanut vastaan yllättäviä majoituksia, aterioita, elämäntarinoita ja niihin liittyviä harvinaisia tunnustuksia, museopysähdyksiä, mekaniikka-apua, työtarjouksia ja säilyneitä tuttavuuksia.

Sri Lanka, tamilit, lapset yleisönä | Matthieu Siefridt | kulkuri.org

Heini esiintymässä Sri Lankassa. (Valokuva Matthieu Siefridt)

6. Kaunein hetki matkoillasi?

Ensimmäisen Euroopan-reissun ilman vanhempiani tein 14-vuotiaana nelikymmenpäisen nuorisoteatteriryhmäni kanssa. Kuljimme bussilla pitkin Puolan maaseutua ja pysähdyimme aterioimaan tien kupeessa olevaan bistroon. Odotellessani loppuretkueen saapumista bussille, ajauduin kulkemaan pientä kärrypolkua tien vieressä. Vastaani tuli vanha ryppyinen mummo huivi leuan alle rusetilla kiinnitettynä. Hän paimensi pajuvitsallaan lehmää, jonka kaulassa helkkyi vaskinen kello. Niityllä tuoksui kaskisavu, joka nousi iltausvan kanssa uduksi metsän reunaan. Kärrypolku päättyi yllättäen jyrkänteeseen, jonka takana aukeni huikea avaruus. Graniittiseinämä putosi monta kymmentä metriä alas laaksoon, jossa vihreä kuusenhavumatto jatkui kaukaisuuteen. Jäin haukkomaan henkeäni. Tunnistin näkymän tai sen aikaansaaman tunteen eräästä lapsuuteni kuvakirjasta.

Palasin bussille, jossa 13-vuotias ystäväni Juuli jo istui odottamassa. Muut ottivat vielä aikansa, joten kehotin Juulia kävelemään polulle. Palatessaan hän kiitti minua. Laitoimme pyyhkeen tuplapenkkimme päälle suojakankaaksi ja annoimme kyynelten valua.

7. Kerro yhdestä kiinnostavasta ihmiskohtalosta, jonka olet matkatessasi kohdannut.

Olin vuonna 2011 Sri Lankassa Klovnit ilman rajoja -vapaaehtoisjärjestön reissulla esiintymässä sisällisodan runtelemalla Vannin alueella saaren pohjoisosassa. Sodan loppuvaiheissa saaren tässä osassa kuoli ainakin 40 000 siviiliä. Tamilitiikerit käyttivät siviilejä ihmiskilpinä ja pakottivat lapsia sotilaikseen. Hallitus puolestaan kehotti siviilejä hakeutumaan turvaan rannan suoja-alueelle ja tulitti sitä sen jälkeen raskain asein. Yhdysvaltojen tämänvuotisen aloitteen johdosta tapausta on vaadittu tutkittavaksi nyt viisi vuotta sodan loppumisen jälkeen.

Hankkeemme oli suunniteltu yhteistyössä paikallisen Unicefin kanssa. Päästäksemme ulkomaalaisilta suljetulle alueelle, missä 1,5 miljoonaa maamiinaa lojui vielä pitkin poikin entisiä (ja nykyisiäkin!) asuinalueita, ja missä ihmiset olivat kokeneet yli 20 vuotta kestäneen sisällisodan verisimmän loppurutistuksen, jouduimme kulkemaan Unicefin saattoauton avustuksella tarkastusasemien lävitse. Samaiseen saattoautoon liftasi yksi paikallinen tamilinainen ja Unicefin työntekijä tulkkasi meille hänen tarinansa.

Tamilitiikerit värväsivät sotimaan ensin kaikki kynnelle kykenevät miehet, myöhemmin myös naiset ja lapset. Nainen kertoi aviomiehensä lähteneen Tamilitiikerin värväämänä sotimaan, minkä jälkeen hän ei enää koskaan nähnyt puolisoaan. Myöhemmin sama toistui naisen pikkuveljen kohdalla. Kun Tamilitiikerit tulivat taas kerran värväysreissulle naisen kylään, eräs 15-vuotias teinipoika karkasi metsään piiloon välttyäkseen värväykseltä. Sotilaat kuitenkin löysivät pojan ja ampuivat hänet liftarimme jalkojen juureen rangaistukseksi rintamapakolaisuudesta.

Kysyimme, mitä nainen toivoi poliittiselta tilanteelta siinä hetkessä kaksi vuotta sodan jälkeen. Hän sanoi, että toivoi Tamilitiikerien löytävän uuden johtajan tapetun Velupillai Prabhakaran tilalle. Hänen toiveensa oli nähdä Tamilitiikerit taas toiminnassa. Kun häkeltyneinä kysyimme, eivätkö hänen henkilökohtaiset kokemuksensa Tamilitiikereistä antaisi odottaa toisenlaista asennetta, nainen vastasi, etteivät yksilön tarpeet voi mennä yhteisön edelle. Tamilitiikerit on ainut järjestö, joka on työskennellyt tamilien ihmisoikeuksien puolesta, ja niin kauan kuin kokonaisen kansanryhmän ihmisoikeuksia loukataan, yksilön kokemukset ovat toissijaisia yhteisön kokemusten rinnalla.

Huh!

8. Mitä vihaat kulkurielämässä?

Etäisyyttä rakkaimpiini.

9. Mitä kaipaat kotimaastasi?

Kieltä. Kykyä kommunikoida täysivaltaisesti äidinkielelläni. Kaipaan mahdollisuutta käyttää ymmärrettävästi sanontoja autere, hankikanto, kettumainen, kyrpä otsassa, raukea, epäjärjestelmällistyttämättömyydellisyydellänsäkäänköhän tai muikea.

10. Oletko sinkku?

En. Elän parisuhteessa toisen kulkurin kanssa ja sovimme tapaamisia pitkin poikin maapalloa.

Puola, Heini roikkuu sillassa, dramaattinen siluetti | heinikoskinen.net | kulkuri.org

Tutustu Heinin sirkustyöhön lähemmin osoitteessa heinikoskinen.net.

 

Oletko kulkuri? Lähetä toimituksen sähköpostiin vastaukset yllä oleviin 10 kysymykseen ja 2-5 kuvaa sinusta tien päällä.

 

Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>