Pahuuden kasvot

”Where are you from? Oh, Finland. Very sad place, a lot of suffering.”

Toivon, että saisin yhä useammin kuulla maailmalla jotakin tällaista. Aion myös työskennellä Suomi-kuvan tahraamiseksi omalla pienellä panoksellani.

Nimittäin nyt, kun Nokia on mennyttä, niin ehkä Suomen maabrändissä olisi neljän miljoonan vuosittaisen kuolonuhrin mentävä aukko?

Kotimaani ompi Suomi, joka tuottaa puolet maailman ketunnahkoista. Siisti hyvinvointivaltio ja innovatiivinen tietoyhteiskunta, jossa mätkitään nyljetyt raadot pinoon jonnekin vajan taakse ja kääritään rikkailta venäläisiltä ja turhamaisilta amerikkalaisilta isot rahat kiiltävistä turkeista.

Kansalaisaloite turkistarhauksen lakkauttamiseksi kaatui viime keväänä eduskunnassa masentavin lukemin 146–36. Suosittuja argumentteja kieltämistä vastaan ovat yhä edelleen hauska ”se on laillinen elinkeino” ja virheellinen ”vain hyvinvoiva eläin tuottaa hyvän nahan”. Kyllä huomaa, kuinka korkeasti koulutettua väkeä meillä ollaan.

Vertailun vuoksi turkistarhaus kiellettiin Isossa-Britanniassa vuonna 2000.

Suomella on ongelma, josta se ei selviä yksin. Se ajattelee voivansa yhtä aikaa esiintyä fiksuna ja modernina, liberaalina ja linjakkaana, ja olla sama raakalaismainen takahikiä kuin aina ennenkin.

Suomessa ei ehkä olla ihan tajuttu, että muissa maissa saadaan kyllä tietää myös julmuuksista. Eikä maailmalla varsinkaan arvata, kuinka herkkähipiäinen Suomi on niin kutsutusta maineestaan.

Kauneimmissa päiväunelmissani Suomi-kuvan kolhiintuminen voi olla kelpo argumentti turkistarhauksen kieltämisen puolesta.

Viime viikkoina Suomen turkisteollisuus on saanut juuri niin kyseenalaista julkisuutta kuin se ansaitsee. Ensin kohuja rakastava brittilehti Daily Mirror julkaisi helmikuun lopulla verkkosivuillaan artikkelin, johon liittyvä video ja kuvagalleria ovat Four Paws -eläinoikeusjärjestön Suomessa kuvaamaa materiaalia. Vain viikkoa myöhemmin kansainvälisesti arvostettu brittilehti Guardian uutisoi maailman kaikkien aikojen suurimmasta turkishuutokaupasta, joka pidetään tässä kuussa, tietysti Helsingissä.

Iso-Britannia on eläinten oikeuksien edelläkävijä, ja kumpikin lehti käsittelee turkisalaa erittäin kriittisesti, Daily Mirror jopa sensaatiohakuisesti. Harmikseni joudun myöntämään, ettei kumpikaan erityisesti nosta Suomea maana esiin potentiaalisena kritiikin kohteena. Suurin osa palstatilasta kuluu turkiksia käyttävien muotisuunnittelijoiden ja huippumallien sättimiseen.

Moinen keskustelu on sanalla sanoen 1990-lukulaista, mikä kertoo omaa surullista tarinaansa: turkisalalla menee paremmin kuin koskaan, ja myös huippumuodissa turkis näyttää kokeneen uuden tulemisen. Vaikuttaa siltä, että on palattu lähtöruutuun: uutta kuluttajien sukupolvea joudutaan valistamaan turkisten tuotanto-olosuhteista alusta alkaen.

1990-lukuun verrattuna eläinsuojelijoilla on kuitenkin yksi iso etu puolellaan: kuvamateriaali. Teknologinen kehitys on tehnyt kameroista pieniä ja kuvaamisesta edullista. Sosiaalisen median ja videosivustojen kautta eläinoikeus- kuten niin monilla muillakin aktivisteilla on entistä joustavampia tapoja saada mediahuomiota. Kun ihmiset näkevät omin silmin, niin kuka sitä lässytystä hyvinvoivista eläimistä enää uskoo?

Mitä kuluttajiin vetoamiseen tulee, olen ollut siinä käsityksessä, että joskus vuosituhannen vaihteessa boikotti alkoi menettää suosiotaan vaikuttamiskeinona. Turkisten ostaminen kun ei vähene sillä, että jätteensä lajittelevat kasvissyöjät katsovat järkyttäviä videoita keskenään. Eikä sillä, että ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut varaa tai halua ostaa Burberryä, ryhtyvät boikotoimaan Burberryä.

Kenelläkään ei pitäisi olla tämän jatkuvan julmuuden edessä sellaista kärsivällisyyttä, että jäisi tosissaan odottamaan boikotin tehoamista.

”Vihaan muotiteollisuutta, joka edistää turkisten myyntiä.” ”Vihaan noita julmia ihmisiä.” Kommentit Daily Mirrorin artikkelin ja YouTube-videon alla kertovat siitä, että ajattelevat ihmiset näkevät tilanteen epätoivoisuuden. He kuitenkin puhuvat turkisten tuottajista ja käyttäjistä ihmeen kasvottomina pahiksina. Mieleeni melkein tulevat lastenelokuvien koirarankkurit, joista näytetään vain isot saappaat ja hansikoidut kädet.

Koska lika on omassa pesässämme, me sentään tiedämme aika tarkkaan, ketkä ovat syyllisiä: Maaseutumme turkistarhaajat. Kauppiaat, jotka ostavat ja myyvät turkiksia. Turkisteollisuuden lobbarit. Poliitikot, jotka äänestivät tarhauskieltoa vastaan. Sitten vain usuttamaan kaikkien maiden eläintenystävät Suomen kimppuun. Puskii!

Kettu suomalaisella turkistilalla, ei kaunista katsottavaa | Oikeutta eläimille ry | kulkuri.org

Menovinkki: Saga Fursin turkishuutokauppa 11.-21.3.2014. Finnish Fur Center, Martinkyläntie 48, Vantaa. (Valokuva Oikeutta eläimille)

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

16 kommenttia

  1. Hyvä Maija viha ei auta mitään,ja voin sanoa,että juuri turkisten vastustajien argumentit vasta kaukaa haettuja ovatkin jostain kivikaudelta. Vastustamisen sijaan meidä pitäisi olla ylpeitä,että meillä on turkis vientituotteena. Lainaan erästä kansanedustajaa:En näe yhtäkään syytä miksi tarhaus pitäisi lopettaa. Ja tämän aamun turkiskeskustelussa Marja Tiura vei Salla Tuomivaaraa 100-0:)

    • Maija Kauhanen

      Kiitos kommentistasi, Jani. Näkemykseni on edelleen se, että elävien olentojen turha kärsimys tulisi lopettaa. Tämä pieni sananvaihtomme havainnollistaa hyvin, miksi keskustelu Suomessa junnaa paikoillaan: tarhauksen vastustajat vetoavat myötätuntoon, kun taas puolustajat eivät kerta kaikkiaan pidä sitä relevanttina perusteena muuttaa lainsäädäntöä, uskaltautuisin jopa arvelemaan, että monet sivuuttavat myötätunnon mahdollisuuden tyystin. Muistutan, että juuri myötätunto on johtanut myös naisten ja mustien oikeuksien kohdalla parannuksiin, joita pidetään nykyään itsestäänselvyyksinä. Uskon, että monet pitävät tarhauskieltoa samankaltaisena edistysaskeleena kohti sivistyneempää tulevaisuutta. Tätä vasten argumenttiemme nimittäminen kivikautisiksi asettuu sangen hullunkuriseen valoon.

  2. Juu,¨no lainaan erästä toista kansanedustajaa vielä:Turkistarhauksen kieltäminen edes siirtymä-ajalla ei ole mahdollista,koska korvaavia työpaikkoja ei ole.

  3. Eläinten törkeä vapaudenriisto on väärin! Se on yhtä väärin kuin tyttöjen (tai poikien) ympärileikkaus! Se on yhtä väärin kuin lihan tuottaminen. Maitoteollisuus on varastamista! Turkki kuuluu eläimelle, maito poikasille, sukupuolielimet yksilölle itselleen jne.

    Kaikki eivät vieläkään tajua, että kaikki ihmiset (ja eläimet)ovat orjia. Vapaustaistelijat ovat aina joutuneet vaikeuksiin…

    Ikävää että muinoin kaikesta tehtiin kauppatavaraa, KAIKESTA. Mielestäni lakia pitäisi muuttaa, että kaikki todellakaan ei ole kauppatavaraa ja että kaikkia eläviä olentoja kunnioitetaan ja annetaan vapaus toteuttaa omaa luonnollista elämää, niin kuin Luoja on sen tarkoittanut!

    • Maija Kauhanen

      Kiitos kauniista kommentistasi. Turkistarhaus on aihe, josta keskustellessa tulee helposti siirryttyä syvällisen eettisen pohdinnan äärelle: miksi se on toisten silmissä väärin ja toisten silmissä vain kelpo elinkeino? Yksi ohjenuora, jota itse yritän noudattaa, on monissa uskonnoissa tunnettu kultainen sääntö, jonka voi muotoilla vaikkapa näin: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.

  4. Hyvä kirjoitus siitä mitä Suomesta kertoisi ja kysyjille vastaisi. Jospa ei kertoisikaan että meillä on paljon järviä, kylmä talvisin ja kesällä yöttömät yöt. Sen sijaan voisi kertoa siitä, miten yksi tämmöinen hyvinvoivimmiksi tituleeratuista valtioista kokee ettei mikään riitä: on pakko pitää eläimiä häkeissä, kaasuttaa tai sähköttää ne ja nylkeä, jotta kansa ei voisi niin huonosti. Että niin huonosti on Suomessa asiat. Meillä ei ole varaa miettiä maabrändiä ja yrittää antaa meistä humaania ja eläinystävällistä kuvaa maailmalle. Joudumme pitämään myös kanoja häkeissä ja sikoja ahtaissa aitauksista, jotta kansa ei kuolisi nälkään.

    • Maija Kauhanen

      Naulan kantaan. Lihansyönti on minustakin toinen tärkeä keskustelunaihe, mutta puhun mielelläni siitä ja turkistarhauksesta erillään. Turkistarhauksen kieltäminen Suomessa on edes jotenkin käsiteltävän kokoinen tavoite/haave, ja siinä missä monet kokevat kasvissyönnin marginaaliseksi ja pitävät lihaa ihmiselle välttämättömänä, turkiksen luonne turhana ylellisyystuotteena ymmärretään varsin laajasti.

  5. Kun ala voi hyvin miksi se pitäisi ihmesyihin vedoten lopettaa.

    • Koska ihmisille on tärkeää olla kohtelematta eläimiä huonosti. Koska on tärkeämpää olla olematta julma kuin saada vientituloja. Koska mitä tahansa ei voi tehdä rahasta. Koska maailmassa on muutakin kuin jatkuva taloudellinen rikastuminen, tärkeämpää on esimerkiksi olla rääkkäämättä eläimiä.

      On surkeaa että vielä 2010-luvulla Suomessa on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ettei eläimiä saa kohdella miten vain. Ja ihmisiä joiden mielestä vientitulojen ja ammatin harjoittamisen vuoksi voi tehdä mitä vain. Ei semmoinen ajattelu edusta tätä päivää.

    • Maija Kauhanen

      Haa! Seuraavan kerran kun tönäisen jotakuta metrossa, sanon: “Kun minulla on kiire, niin miksi minun pitäisi ihmesyihin vedoten väistää?”

  6. No mitä seuraavaksi kielletään eläintarhat,kalastus ja metsästys ja tuohon metsästykseen liittyen sen takia aikoinaan aloitettiin turkistarhaus,ettei uhanalaisia elämiä metsästettäisi turkin takia.

  7. Kansainvälinen vetoomus turkistarhauksen lakkauttamiseksi Suomessa. Saa jakaa!

    Demand an end to fur farming in #Finland!
    http://bit.ly/UAkSzG

  8. Eipä jaella tuollaisia hömppäilmoituksia.

  9. Terve, eksyin tänne blogiisi ja aloin lueskelemaan mielenkiintosia kertomuksiasi. Turkis-asiaan liittyen, onhan turkiseläimillä varmasti paremmat oltavat täällä Suomessa kuin esim. jossain päin Aasiaa, siellä kun ei edes ole välttämättä eläintenoikeuksia? Eli jos tarhaus lopetettaisiin Suomessa, ongelma siirtyisi vain muualle joissa eläintenolot huomattavasti huonommat. Vai mitä olet mieltä?

    • Maija Kauhanen

      Hei Memu, kiitos kysymyksestäsi ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä. Katsotaanpas sitten tätä turkistarhauskeskustelussa sangen yleistä argumenttia, ns. “Kiina-korttia”.
      Olet oikeassa siinä, että turkiseläimiä kohdellaan Aasiassa (esimerkiksi Kiinassa) vieläkin huonommin kuin Suomessa. Valitettavasti turkiseläinten määrä ei pysy vakiona eli tuotanto ei “siirry” muualle, vaan Suomen ja Kiinan turkistuotannot lihottavat toinen toisiaan. Ensinnäkin Suomen turkisala on tehnyt parhaansa kasvattaakseen turkisten käyttöä ja kysyntää kaikkialla maailmassa. Toisekseen Kiinan turkisalaa on konkreettisesti tuettu Suomesta käsin myymällä sinne meiltä siitoskettuja. Niinpä Suomen turkistuotanto onnistuu ainoastaan kasvattamaan myös Kiinan turkistuotantoa.
      Mainittakoon sekin, että ainoastaan kieltämällä turkistuotannon Suomi voi liittyä niiden maiden joukkoon, jotka esimerkillään vaikuttavat kuluttaja-asenteisiin myös muissa maissa. Niin kauan kuin emme sitä tee, olemme eläinten oikeuksien suhteen samaa porukkaa enemmän Kiinan kuin muiden Euroopan maiden kanssa.

Vastaa henkilölle Jani-75 Cancel reply

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>