Miten vastata loukkaukseen vieraassa kulttuurissa?

Kulkuri ei jätä huoliaan kotiin matkan ajaksi. Koti on mukana, ja siten koko ihminen. Mitään ei jätetä narikkaan. Helposti loukkaantuva on helposti loukkaantuva matkallakin.

Kameramainoksissa, matkatoimistojen katalogeissa ja telkkarin matkaohjelmissa kaukaisiin maihin matkustaminen on sitä, että mennään niiden toisten luo todistamaan heidän viehättävän erikoisia tapojaan. Kamelit käyskentelevät ja forró soi ja naiset kantavat vettä päänsä päällä ja suitsuke sen kuin tuoksuu. Jälkeenpäin palataan kotiin ja katsotaan valokuvista, kuinka kauniita ja erilaisia toisen maan ihmiset olivat.

Tällainen asenne on oikeasti mahdollinen korkeintaan parin viikon reissulla. Sen jälkeen kiiltokuva alkaa repeillä ja matkalainen huomata, että toisen maan asukit ovat toden totta ihmisiä kaikkine niine vikoineen, joita ihmisluonto tunnetusti pursuaa. Niin kuuluukin tapahtua, koska sitkeä ihastelu on erittäin ylimielistä.

Ylemmyydentunteen hyvä puoli on kuitenkin se, että mikään ei tee kipeää. Sanotaan, että lomamatkallasi taksikuski huutaa sinulle ilman mitään syytä, että olet fuckface ja shithead. Seuraavalla viikolla olet jo kantabaarissasi matkimassa kavereillesi hänen aksenttiaan ja nauratte räkäisesti. Et koskaan joudu miettimään: Käyttäydyinkö minä sittenkin huonosti vai oliko taksikuski sekopää? Pitäisikö minun muuttaa käytöstäni vai pikemminkin antaa takaisin samalla mitalla?

Asia alkoi askarruttaa minua eilen, kun kävin kaupassa väsyneenä ja pahalla tuulella. Poimin hyllystä pullon käsidesiä. Täällä ruokakaupat ovat viikonloppuisin täynnä jos jonkinlaisia konsultteja, ja nytkin paikalle pyyhälsi innokas myyjä. ”Tuo on erinomaista”, hän hehkutti ihan tavallista käsidesiäni. Sitten hän katsoi kasvojani. ”Tarvitsetko finnivoidetta?”

Mainitaan taustaksi, että Kuala Lumpurin ilmastoon ja saasteisiin tottumaton ihoni on viime aikoina puskenut esiin paljon näppylöitä. Noin, sanoin sen. Hiukan kiusallista, eikö olekin? Henkilökohtaista? Ja lisäksi minulle erittäin vaikea paikka. No, tämä nainen näki finneissäni vain tilaisuuden pikku lisämyyntiin. Minä kerroin ilmeettömänä omistavani jo finnivoiteen, yritin puuskahtaa sarkastisesti ”kiva” ja matkustin kotiin pää täynnä suloisia väkivaltafantasioita.

Koska olen nössö, en olisi tutussakaan kulttuurissa keksinyt saati uskaltanut sanoa mitään ikävää, mutta kuuluisiko minun täällä olla edes loukkaantunut? Mitä jos kysymyksessä ei tässä kulttuurissa voisi kenenkään mielestä olla mitään loukkaavaa, vaan kuka tahansa tulkitsisi sen neutraaliksi tai jopa avuliaaksi? Jos asia on niin eikä nainen edes tiennyt voivansa mahdollisesti loukata, onko sopivaa näyttää, että loukkaannuin siitä huolimatta?

Kysymys on tärkeä, koska tiedän, että jos näin kävisi uudestaan, minulle tekisi hyvää tölväistä jotakin takaisin. Vaarana kuitenkin on, että toisen osapuolen tulkinnassa minä olisinkin se, joka aloitti. Ja viimeinen mitä haluan on olla päättömästi sikaileva ulkomaalainen. Se sotii totaalisesti luontoani vastaan, aivan sama kuinka paljon se kohentaisi itsetuntoani.

Samankaltaista hämminkiä aiheuttavat tunnetusti myös kulttuurierot lihavuuteen suhtautumisessa. Minuakin on kutsuttu Sri Lankassa norsun kokoiseksi, emmekä koskaan saa tietää, oliko kommentti pahansuovaksi tarkoitettu vai ainoastaan ajattelematon.

En tiedä, voiko kukaan välttyä koti-ikävältä, kun takavasemmalta iskee kokemus toisen kulttuurin lamauttavasta vieraudesta. Ei voi astua eteen eikä taakse. Ei siksi, että kaksi vaihtoehtoa olisivat molemmat huonoja, vaan siksi, ettei tiedä kumpi on huono. Tietämättömyys tekee puolustuskyvyttömäksi, avuttomaksi.

Jos on naisena kulttuurissa, jossa naisen ei ole sopivaa katsoa miestä silmiin, miten ihmeessä antaa jauhot suuhun tuntemattomalle miehelle, joka tuijottaa herkeämättä ja häiritsevästi puoli tuntia putkeen? Mies ei välttämättä kiusaannu, jos teet saman hänelle, vaan ajattelee, että olet vain ulkomaalainen lutka ja flirttailet hänelle omalla oudolla tavallasi.

Loukkaukset joutuu nielemään omin päin tai purkamaan muille samantapaisesta kulttuurista tuleville, jos heitä on näköpiirissä. Ennen kaikkea tämän vuoksi on vahvan ihmisen puuhaa matkustaa pitkään yksin.

Onneksi matkustaminen myös vahvistaa. Kun kohtaan ahdasmielisiä ja ilkeitä ihmisiä, yritän ajatella kaikkia maita joissa olen ollut ja asioita joita olen kokenut: yritän manata itsestäni esiin sen matkailumainosten luontevan ylimielisyyden. Sinulla ei ole mitään hajua, sylkäisen vasten kiusaajan kasvoja – todennäköisesti mielessäni enkä oikeasti. Bitch, I’m worldwide.

 

Loukkaus ja kulttuurisensitiivisyys | Maija Kauhanen | kulkuri.org

Vanhempasi olivat ankkoja ja varpaanvälisi haisevat kakkavedeltä.

 

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>