Kulkurin ulkokirkollinen saarna tasa-arvoisesta avioliittolaista

Pentti Oinonen ja kuolleiden armeija |(CC) Dave Mathis | Kulkuri.org

Marokossa homoseksistä jaetaan vankilatuomioita, Sudanissa kuolemantuomioita. Miltei kaikki seksuaalivähemmistöjen edustajat maailmassa elävät omaehtoisessa vankeudessa, oman kaappinsa kätköissä. Suurin osa homojen kuolemantuomioista jaetaan varjoisilla kujilla ja metsien pimennoissa, ei oikeussaleissa.

Suomessa kaikki on paremmin. Meillä homoseksuaalisuus ei ole sen enempää laitonta kuin luvatontakaan. Vähemmistöt saavat olla ja rakastaa siinä kuin enemmistökin.

Silti jostakin syystä onnekas ja etuoikeutettu heteroenemmistö yrittää varata oikeuden avioliittoon ja perheen perustamiseen vain itselleen. Seksuaalivähemmistöt aidataan omaan yhteiskunnalliseen karsinaansa, kai etteivät homot pääsisi likaamaan pyhiä heteroliittoja ja puhtaita suomalaisia muumilakanoita. Näin siitä huolimatta, etteivät heterojen avioliitot muuttuisi mitenkään, jos myös homoliitot sallittaisiin.

Viivyttelyyn ei ole enää mitään syytä. Keskustelutantereella ei seiso yhtä ainoaa argumenttia, joka voisi estää Suomen eduskuntaa uudistamasta avioliittolakia askeleen verran tasa-arvoisempaan suuntaan. Uudistuksen vasta-argumentteja on turha listata tässä ja kumota jälleen yksi kerrallaan. Tämä on tehty suurissa ja pienissä medioissa jo kyllin moneen kertaan. Jos joku yhä vastustaa homoliittoja, kyse ei ole enää tietämättömyydestä. Vastustamisen taustalla on vain ihmisen ainainen halu satuttaa lähimmäistään – siis puhdas julmuus. Ei ole sattumaa, että lakia laajimmin vastustavista puolueista yksi on erikoistunut suojelemaan eläinrääkkääjiä, toinen saa nosteensa eurooppalaisesta rasismitrendistä ja kolmas, se kaikkein psykoottisin ja todellisuudesta vieraantunein, yrittää hävittää suomalaisesta kristillisestä perinteestä kaiken hyvän ja kauniin.

Tämä ei ole vain kamppailu uuden ja vanhan, luovan ja konservatiivisen välillä. Kuten politiikka usein, äänestys tasa-arvoisesta avioliittolaista on taistelua hyvän ja pahan välillä. Sillä hyvä ja paha eivät ole kosmisia abstraktioita vaan konkreettisia valintoja, joita ihmiset, siis myös kansanedustajat, tekevät joka päivä. Tämä lakiäänestys on yhtä kirkas moraalinen asetelma kuin se, tönitäänkö heikompi ihminen aamun metrotungoksessa syrjään vai annetaanko hänelle tilaa.

Eduskunnan seksuaalikonservatiivit tekevät menneiden sukupolvien ymmärtämättömyydestä hyveen. He seisovat rintamassa kuolleiden armeijan kanssa ja heidän haudanryöstäjän kulmillaan lepää esivanhempiemme tietämättömyys kuin hapettunut, tahrainen kruunu. Mutta vainajat eivät saa sanaa. He eivät saa tilaisuutta myöntää, että ehkä he olivatkin väärässä. Sillä jos menneillä sukupolvilla olisi ollut sama tieto seksuaalivähemmistöistä kuin mikä meitä nyt ajaa lakiuudistukseen, äänestystä ei edes tarvittaisi. Muutos olisi tapahtunut aikoja sitten, eikä Pentti Oinonen miettisi koko asiaa. Seksuaalikonservatiivit nolaavat toki itsensä, mutta ennen muuta he häpäisevät esivanhempamme asettelemalla heidän harteilleen lupaa kysymättä oman 2000-lukulaisen julmuutensa viitan.

Hurskaimmat misantroopit seppelöivät sadisminsa kristinuskon pyhimpien hahmojen sädekehillä. Näin siitä huolimatta, että Raamatun tarinoiden Jeesus olisi asettunut Timo Soinia vastaan ja vaientanut Päivi Räsäsen. Hän olisi tehnyt ja sanonut juuri oikeat asiat ja muuttanut heidät paremmiksi ihmisiksi, rauhoittanut heidän pienet, hybriset tajuntansa, vuodattanut armon heidän kovettuneisiin suoniinsa ja sydämiinsä.

Jeesus on palannut maan päälle, who's your daddy |(CC) Dave Mathis | Kulkuri.org

Jeesus ei ole täällä. Onneksi ristiriipuksilla ja perheraamatuilla koristellut uuden lain vasta-argumentit ovat muutenkin heppoisia. Kenenkään ei tarvitse uppoutua muinaisten käsikirjoitusten syövereihin nähdäkseen, että vastalauseet ovat marginaalisia ja pikkusieluisia. Eksegeetin tulee olla eri etevä kirsikanpoimija kyetäkseen vetämään pyhistä teksteistä sen johtopäätöksen, että Jumala haluaa kieltää Suomen valtiota uudistamasta avioliittolakiaan tasa-arvoisempaan suuntaan. Seksuaalivähemmistöt ovat näet pelastushistoriallisesti katsottuna epäoleellisia.

Kristityille tasa-arvoisen avioliittolain vastustajille puoluekannasta riippumatta minulla on kaksi kehotusta:

  1. Olkaa nöyriä Herran edessä. Te ette tiedä, mitä Hän meiltä haluaa, kuvittelette vain. Ei ole teidän paikkanne kiusata muita ihmisiä kuolevaisilla opintulkinnoillanne. Jatketaan opiskelua.
  2. Olkaa armollisia. Teidän, jos kenenkään tässä maailmassa, pitäisi tietää mitä se tarkoittaa.

Jokaiselta kansanedustajalta, joka vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, haluan vielä kysyä: Näinkö tahdot, että sinut muistetaan, kun sinusta aika jättää? Osana viimeistä rintamaa, joka halusi pysäyttää sellaisen kehityksen, jonka lastenlapsemme tulevat vailla epäilystä näkemään yksinomaan hyvänä? Sinun muistosi kustannuksella tullaan nauramaan, ja sen sinä ansaitset.

En piittaa Suomen valtiosta tai laeista yhtä paljon kuin useimmat suomalaiset. Tämä johtuu osittain siitä, että elän tien päällä. Minua valvovat milloin minkäkin maan poliisi ja oikeuslaitos. En voi silti väittää, etten välittäisi lainkaan, sillä olen ehtinyt kasvaa osaksi tuota yhteiskuntaa, ja rakkaimmat ystäväni joutuvat elämään jatkuvasti Suomen lakien alaisuudessa.

Toisaalta täältä ulkoapäin katsottuna Suomi on miltei sama asia kuin Suomen tasavalta. Kun kommentoin suomalaisuuttani, kun kerron ihmisille Suomesta, kerron paljon poliittisesta järjestelmästä.

Moni asia Suomessa onkin järjestetty esimerkillisen hienosti. Etenkin suomalaisten terveydenhuolto ja koulutus ovat kateuden aihe kaikkialla, minne menen. Ulkomaalaiset Suomi-fanit saattavat tämän vuoksi jopa luulla, että Suomi on jonkinlainen seesteinen paratiisi, jossa on irrottauduttu eriarvoisuuden kahleista ja julmuuden vallasta. Meillä vain lumihiutaleet hiipivät uinuvien puiden lomassa ja kesäyössä satakieli laulaa. Ajatus on tietysti hassu. Suomi on alisuoriutuja Pohjoismaiden joukossa. Pasifistien karkea kohtelu, turkistarhaus, perussuomalaisten massiivinen suosio ja epätasa-arvoinen avioliittolaki yllättävät ja järkyttävät Suomi-faneja vuodesta toiseen.

Suomalaisten ei tarvitse hyväksyä homoliittoja sen vuoksi, että muut odottavat sitä meiltä. Haluan kuitenkin muistuttaa eräästä tärkeästä asiasta, jota moni maan rajojen sisällä ei ymmärrä: Suomi saattaa olla pieni tekijä suurvaltojen poliittisissa peleissä ja vähäpätöinen kääpiö maailmantaloudessa. Mutta globaalin sivistyneistön ja paikoin jopa tavallisten kaduntallaajien silmissä kautta maailman Suomi on suuri ja kaunis. Se on hyvä maa, parempi kuin useimmat muut maat, siitä yksinkertaisesta syystä, että taistelussa hyvän ja pahan välillä me valitsemme hyvän; taistelussa armon ja julmuuden välillä me valitsemme armon. Kuulemma.

Suomen eduskunta päättää tasa-arvoisen avioliittolain kohtalosta perjantaina 28.11.

Saarnan kuvitus (CC) Dave Mathis.

Juha Matias Lehtonen

Journalisti, teologian maisteri, tekstisuunnittelija, koditon kulkuri. Rehellinen ja vihainen hippi, joka tykkää kirjallisuudesta, tiedosta ja vapaudesta. Tunnistaa melkein kaikki tähtikuviot. Juoksee lujaa. Toimittaa Kulkuri.org -sivustoa.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>