Oletko sinä matkustaessasi suunnittelija vai ajelehtija?

Omatoimimatkaajia on kirjaimellisesti moneen junaan, ja yksi kiinnostava muuttuja on se, kuinka paljon ihmiset suunnittelevat matkojaan. Yksi tekee kaikki majapaikka- ja kulkuneuvovaraukset jo ennen matkaa. Toinen ei ikinä osaa sanoa, mitä huomenna tapahtuu. Suunnittelijat ja ajelehtijat ovat kuin kissa- ja koiraihmiset: edustavimpien ääriesimerkkien on luultavasti mahdoton ymmärtää toisiaan. Hostelleja kolutessani olen kehitellyt aiheesta teorioita.

Suunnittelulle altistavia tekijöitä: aasialaisuus, kunnollisuus, rajallinen matkustusaika, vähäinen matkustuskokemus, nähtävyyskeskeinen matkustaminen.

Ajelehtimiselle altistavia tekijöitä: eurooppalaisuus, hippeys, rajaton matkustusaika, pitkä matkustuskokemus, huumekeskeinen matkustaminen.

Ajelehtija on sitä mieltä, että suunnittelija kuluttaa hirveästi energiaa turhaan hermoiluun. Suunnittelijan mielestä suunnittelu ei ole vaiva eikä mikään verrattuna siihen, kuinka paljolta vaivalta säästytään myöhemmin.

Kysehän on vain siitä, mikä on kenenkin mielestä helppoa. Synnynnäisenä suunnittelijaluonteena minua naurattavat ihmiset, jotka kertovat välttävänsä suunnittelua sen takia, että ”suunnittelu tappaa seikkailun”. Argumentti tuo mieleen ystäväni, joka on tosi huono lukemaan karttaa ja väittää että se on vain hyvä asia, koska hän ”nauttii eksymisestä”. Kummassakin tapauksessa ihminen selittää itselleen toimivansa omalla tavallaan siksi, että se on hänelle mieluisinta, ei suinkaan siksi, että omat luontaiset taipumukset ja kyvyt oikeastaan johtavat tuohon toimintatapaan väistämättä.

Samoin suunnittelija paikkaa toiminnallaan omia vajavaisuuksiaan. Tiedän suunnittelevani asiat melko pitkälle muun muassa siksi, että nälkäisenä ja väsyneenä en kykene ajattelemaan selkeästi. Siksi hoidan mahdollisimman suuren osan ajattelusta virkeänä etukäteen, välttyäkseni huonoilta päätöksiltä ja turhalta kinastelulta myöhemmin. Voisi päätellä, että ajelehtijat sopeutuvat muuttuviin tilanteisiin suunnittelijoita nopeammin.

Joskus suunnittelu puolustaa paikkaansa matkaajan luonteenlaadusta riippumatta. Jos esimerkiksi aikoo työskennellä etänä, on pakko varmistaa etukäteen, että majapaikassa on toimiva netti. Ruuhkasesonkeina, kuten jouluna, ja aina kalliissa kohteissa, kuten New Yorkissa, on oltava joko pohatta tai typerys jättääkseen majapaikan varaamisen viime tippaan tai kokonaan väliin. Olen kuullut liian monta tarinaa, joissa matkaaja on ollut myöhään liikkeellä ja vapaana olevat yösijat ovat osoittautuneet niin kalliiksi, että suunniteltuun kohteeseen ei olekaan ollut varaa mennä.

Raiteiden vieressä ihmettelemässä seuraavaa siirtoa, paikkana Faro, Portugali | Maija Kauhanen | kulkuri.org

Turismiteollisuus tietysti myös lietsoo lomalaisten suunnittelutaipumusta ja pakonomaistakin varautumista, ja moni bisnes perustuu sille. Haluaisitko ostaa euron peruutusturvan, jottet menetä tätä kahden euron hostellivarausmaksua, mikäli saapumisesi peruuntuu? Oletko miettinyt, mitä tapahtuu, jos lentoyhtiö menee konkurssiin ennen matkaasi? Ja huomaatko kuinka jätämme varta vasten kertomatta sinulle, kuuluuko kasvisruokavaihtoehto lennon hintaan, jotta ostaisit tämän Öky Platinum Premium Sky High Ateriapakettimme kaiken varalta?

Minuutilleen suunnitellut pakettimatkat ovat vielä asia erikseen. Pakettimatkan varaaja vie suunnittelun niin pitkälle, että jos se pelätty ”mitä jos” sittenkin tapahtuu, vastuu on todennäköisesti vieritettävissä matkatoimiston niskoille.

Suunnitteluun ja oman ympärivuorokautisen mukavuutensa varmistamiseen on helppo saada rahaa palamaan. Oman suunnitteluni syy on useimmiten päinvastainen: haluan varmistaa itselleni parhaan hinta-laatusuhteen. Käytän kokonaisia työpäiviä siihen, että löytäisin kätevien kohteiden välillä siedettävään kellonaikaan liikennöivän suoran lennon pikkurahalla. Jos etsin jostakin majapaikkaa paria vuorokautta pidemmäksi ajaksi, syynään TripAdvisorista mainintoja netin nopeudesta, aamiaisen tuhtiudesta ja sänkyluteista. Käyn läpi monen monta vaihtoehtoa, kunnes olen kohtalaisen varma, että saan rahoilleni niin paljon vastinetta kuin kyseisellä reitillä ja varoitusajalla on inhimillisesti mahdollista.

Toisinaan taas on fiksuinta jättää kaikki viime tippaan. Suunnittelijaluonne joutuu opettelemaan tämän erikseen. Vaikka suunnittelen matkojani säästääkseni rahaa, olen onnistunut myös menettämään rahaa sen takia. Pariinkin otteeseen olen itsestäni riippumattomista syistä myöhästynyt lautalta, jolle olen jo ostanut lipun, ja joutunut siten maksamaan matkastani toistamiseen.

Jos ei varaa majapaikkoja etukäteen, on aina vapaa jättämään epämieluisat paikat taakseen ja jäämään mieluisiin paikkoihin oikein kunnolla jumiin. Moni on löytänyt sillä tavalla itselleen uuden kotipaikkakunnan, rakkaudenkin.

Varsinkin länsimaiden ulkopuolella hardcore-suunnittelijan on syytä varautua alituisiin pettymyksiin. Asiat menevät kovin helposti vähäsen pieleen, mutta monia kommelluksia voi suunnittelemalla myös ehkäistä – suunnitelmien on vain paras olla joustavaa sorttia. Mitä pienempi budjetti, sitä todennäköisempää on, että toimivin suunnitelma kuuluu jotakuinkin näin: A; jos ei A, niin B; jos ei B, niin C; jos ei C, niin katsotaan miten käy.

Itseltäni vaatii vielä harjoittelua olla tyytyväinen tilanteeseen kaikesta – kaikesta – riippumatta. Siihen olen jo päässyt, että jos kaikki sujuukin A-suunnitelman mukaan, olen kerta kaikkiaan häkeltynyt ja lapsellisen riemuissani.

Tunnistatko itsesi suunnittelijaksi tai ajelehtijaksi? Onko Läppärikulkuri väärässä jossakin kohtaa? Haluatko jakaa hyviä neuvoja? Kirjoita kommenttisi kolumnin alle!

 

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

6 kommenttia

  1. Itse miellän itseni kyllä enemmän suunnittelijaksi, mutta koska pakettimatkailua ei tule harrastettua jää myös optio suunnitelmien nopeaan muutokseen paikanpäällä. En kuitenkaan käytä lento- ja hotellivarauksiin sen suuremmin aikaa: katson milloin olisin menossa (+-7 päivää) ja mihin olisin menossa, ja noilla tiedoilla teen valinnan vajaassa illassa.

    • Maija Kauhanen

      Mutta niinpä tuollaisella parinkin viikon pelivaralla voi säästää lentolipuissa pitkän pennin, verrattuna siihen että olisi ihan kiveen hakatut aikataulut.:)

  2. Meinasin sanoa painokkaasti että suunnittelija, mutta sitten muistin miten olen alkanut luistaa suunnittelemisesta ja vetänyt vain jonkin verran suuntaviivoja ja sitten hoitanut asioita matkan päällä. Vaikka internet onkin kätevä on kiva joskus vaan matkustaa ja ostaa liput asemalta, etsiä ruokapaikat kävelemällä kaupungilla ja pokata baarista seuraavan yön majapaikka (ok, tuosta viimeisestä oon kuullut vain kämppikseltäni. Hän kuitenkin auttoi minua järjestämään sohvapaikan viime kesänä kun oli jo bussissa matkalla yhteen kaupunkiin, ja tapasin tyypin joka vei minut majapaikkaan baarissa.)

    • Maija Kauhanen

      Niinpä, ja sitä mukaa kun alkaa oppia, miten homma missäkin maassa toimii, voi jättää enemmän improvisoinnin varaan. Hihih, olen kuullut vain urbaanilegendaa majapaikan jättämisestä baarituttavuuksien varaan. Samaa toisinpäin, sohvasurffaajan muuttumista sängynlämmittäjäksi, tapahtuu tietääkseni paljonkin. ;)

  3. Olen ehdottomasti ajelehtija. Myönnän ajatelleeni aika kauan juurikin mainitsemallasi tavalla (suunnittelu tappaa seikkailun), mutta sitten iän karttuessa tajunnut, että asian ei todellakaan tarvitse olla niin. Joskus asioista saa vain enemmän irti jos vähän suunnittelee etukäteen. Ja voihan sitä suunnitella ja sitten vaihtaa suunnitelmia (varsinkin jos suunnittelu ei tarkoita etukäteen ostettuja lippuja ym.) jos siltä tuntuu. “Parhain” esimerkki ajelehtija-luonteestani on se kerta, kun vuorkasopimuksemme pienessä alppikylässä oli loppumassa lauantaina, ja vielä perjantaiaamuna emme poikaystävän kanssa olleet päättäneet etsimmekö uuden asumispaikan samasta kylästä, lennämekö Barcelonaan vai palaammeko Suomeen.

    • Maija Kauhanen

      Kuulostaa mahtavalta (ja raastavalta) valintatilanteelta! Euroopassa liftatessa olen kokenut samantapaista vapautta. Voi vaan yhtäkkiä päättää, että “enpäs menekään Berliiniin, menenkin Amsterdamiin”. Ja olen tosiaan kantapään kautta oppinut, että on parempaa suunnittelua ottaa selvää, voiko lipun ostaa viime tingassa, kuin ostaa se etukäteen ;)

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>