Verisempi matkaopas Meksikoon

Tämä on toisenlainen matkaopas Meksikoon. Nyt emme puhu kauniista kirkoista, muinaisista pyramideista, rantakohteiden turkooseista vesistä emmekä katukojujen herkullisista memelitoista. Nyt puhumme Meksikon huumekartelleista, sisällissodasta, poliittisesta väkivallasta, aktivisti Jyri Jaakkolan murhasta ja kymmenistä tapetuista Ayotzinapan opettajaopiskelijoista. Mitä helvettiä, Meksiko?

Meksikossa hallitus jakaa vallan huumekartellien kanssa

Meksikossa on käynnissä sisällissota. Vuodesta 2006 asti Meksikon armeija on käynyt avointa taistelua huumekartelleja vastaan. Hallituksen päämääränä on rikollisjärjestöjen tuhoaminen. Sodassa on kuollut yli 100 000 ihmistä, suurin osa heistä kartellien jäseniä. Taloudellisesti epätasa-arvoisessa maassa ei uusista jäsenistä kuitenkaan ole pulaa.

Kartellien riveissä on koulutettuja sotilaita, ja rikollisjoukkojen tulivoima on vaikuttava. Käsiaseiden lisäksi huumekauppiailla on käytössään konekivääreitä, kranaatinheittimiä ja panssarintorjunta-aseita. Miltei kaikki kartellien sotilasvarustus on peräisin Yhdysvalloista. Aseet kulkevat etelään, huumeet pohjoiseen.

Kartellit hallitsevat myös laittomia siirtolaisvirtoja yhä kovemmalla kädellä. Moni köyhä meksikolainen joutuu turvautumaan rikollisjärjestöjen apuun löytääkseen tiensä kohti vaurasta pohjoista. Myös yhä suurempi osa prostituutiosta ja lapsiprostituutiosta tapahtuu kartellien valvonnassa. Tästä on pääasiassa vastuussa Meksikon voimakkaimmaksi rikollisjärjestöksi kohonnut häikäilemätön puolisotilaallinen Los Zetas.

Meksikon huumerikolliset ovat pahamaineisen julmia ja kykenevät uhkailemalla ja lahjomalla hankkimaan helposti poliisin ja armeijan puolelleen. Myös poliitikkojen lahjusskandaalit ovat arkea Meksikossa. Kun matalasti palkattu poliisi, sotilas tai virkamies kuulee sanat ”plato o plomo”, hopeaa vai lyijyä, harva valitsee lyijykuulan. Etenkin kun oman takamuksen lisäksi uhattuna on koko perheen ja suvun hyvinvointi. Tämä on ollut pelin henki vuosisatojen ajan, aina conquistadorien saapumisesta asti.

Jopa 98 % Meksikossa tapahtuvista murhista ja muista väkivallanteoista jää selvittämättä ja rankaisematta. Useimmat ammattirikolliset ovat käytännössä oikeudellisesti koskemattomia. Tämä johtuu korruptiosta. Syytteitä on mahdotonta ajaa läpi, kun jokainen viranomaistaho on lahjottavissa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii huumerikosten tutkinnasta aiemmin vastannut keskusrikospoliisi AFI, joka jouduttiin vuonna 2009 kokonaan hajottamaan, kun iso osa sen työntekijöistä paljastui kartellien kavereiksi.

Meksikon huumekartellit eivät ole mitä tahansa katujengejä, vaan ne hallitsevat myös mediapelin omalla kierolla tavallaan. Kartellit valkopesevät toimintaansa propagandaviestinnällä kuin poliittiset vallankumousliikkeet ikään. Rikolliset eivät myöskään epäröi tappaa jokaista toimittajaa tai kansalaisaktivistia, joka uskaltaa kertoa totuuden niiden harjoittamista julmuuksista. Tästä syystä Meksiko on eräs maailman vaarallisimmista maista journalisteille. Osa maan uutisviestimistä ei edes uskalla julkaista kartelleja koskevia tarinoita.

Tilannetta ei auta se, että paikallispoliisien palkka ei riitä keskiluokkaisen elintason ylläpitämiseen. Poliisi tekee työtä kenelle tahansa, jolla on mahdollisuus maksaa hieman ylimääräistä. Taloudellinen epätasa-arvo onkin eräs tärkeimmistä Meksikon sisällissotaa ylläpitävistä tekijöistä.

Monissa osavaltioissa puolisotilaallisten joukkojen lähettäminen poliittisten vihollisten kimppuun on osa normaalia yhteiskunnallista toimintaa. Tällä on Meksikossa pitkät perinteet. Perinteisesti murhat on teetetty puolueen omilla asemiehillä, mutta yhä useammin huumekartellit hoitavat tappopuuhat. Tätä epäpyhää yhteyttä havainnollistaa järkyttävästi parin kuukauden takainen Ayotzinapan opiskelijoiden joukkomurha, joka on saattanut Meksikon kuohuksiin.

Meksikon poliisi on pidättänyt huumekartellin jäseniä | cc Jesuś Villaseca Perez | kulkuri.org

Poliisi ja pidätettyjä huumerikollisia Tamaulipasin osavaltiossa. (Valokuva Jesuś Villaseca Perez)

Ayotzinapa 43 – Utøya Meksikon tapaan

Syyskuun 26. päivänä Igualan pikkukaupungissa Guerreron osavaltiossa sosiaalidemokraattisen PRD-puolueen edustaja Maria de los Angeles Pineda valmistautui pitämään poliittista tilaisuutta. Samaan aikaan kaupunkiin suuntasi yli sata opiskelijaa Ayotzinapan opettajakoulusta, joka on vuosikymmenten ajan tunnettu yhtenä Meksikon radikaalin vasemmistoälymystön tukikohdista. Opiskelijat aikoivat järjestää mielenosoituksen ja kerätä samalla lahjoituksia rahoittaakseen matkan Mexico Cityyn, jossa he halusivat osallistua vuoden 1968 opiskelijamurhien muistomielenosoitukseen.

Pineda ja hänen pormestarimiehensä Jose Luis Abarca eivät halunneet mielenosoittajia paikalle. Paikallispoliisi pysäytti opiskelijoiden bussisaattueen kaupungin ulkopuolella. Opiskelijat yrittivät ajaa karkuun, jolloin autoja kohden avattiin tuli. Kaksi ihmistä sai surmansa.

Samana päivänä tuntemattomat asemiehet ampuivat kohti bussia, joka kuljetti erästä jalkapallojoukkuetta. Autoa ilmeisesti luultiin osaksi opiskelijasaattuetta. Kaksi ihmistä kuoli.

Yksi tulitusta metsään paenneista opiskelijoista saatiin kiinni. Hänet tapettiin, hänen silmänsä irrotettiin ja kasvonsa nyljettiin kalloon asti. Tällainen ei ole poliisin kädenjälkeä.

Hyökkäyksen takana oli paikallinen Guerreros Unidos -rikollisjärjestö, joka koostuu edesmenneen Beltrán-Leyva -kartellin jäsenistä. Poliitikkopariskunta Pinedan ja Abarcan väitetään olevan Guerreros Unidos -järjestön vaikutusvaltaisimpia taustapiruja. Tässä tapauksessa ilmeisesti Pineda hyödynsi vaikutusvaltaansa antaakseen vasemmistoradikaaleille opetuksen.

Samana päivänä neljäkymmentäkolme opiskelijaa katosi. Heidän kohtalonsa pysyi mysteerinä yli kuukauden ajan. Marraskuun aikana on vihdoin alettu saada tietää, mitä heille todennäköisesti tapahtui.

Opiskelijat pidätettiin Igualan kaupungin tuntumassa vielä samana päivänä. Heidät toimitettiin läheisen Coculan kylän poliisiasemalle, josta poliisipäällikkö käski kuljettaa heidät maaseudulle, Pueblo Viejon alueelle. Siellä pidätetyt luovutettiin suoraan Guerreros Unidosin jäsenten haltuun.

Rikolliset veivät nuorisojoukon Coculan kaatopaikalle. Kaikki tapettiin. Kartelli piti yllä ruumisroviota yli puolen vuorokauden ajan, jonka jälkeen opettajaopiskelijoiden jäänteet heitettiin jokeen.

Monissa Meksikon kaupungeissa oppilaitoksen nimi ”Ayotzinapa” ja kadonneiden opiskelijoiden lukumäärä ”43” on spraymaalattu jokaiseen seinään. Toistuvat mielenosoitukset ravistelevat maata osavaltiosta toiseen. Suurin osa mielenosoituksista on ollut rauhanomaisia, joskus jopa seesteisiä, mutta etenkin Guerreron osavaltiossa mielenosoittajat ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen mellakkapoliisin kanssa.

Nyt odotamme kärsivällisesti, kyetäänkö ”Ayotzinapa 43” kääntämään demokraattiseksi mullistukseksi vai tuleeko siitä jälleen yksi joukkomurha, jonka Meksiko unohtaa.

Vaikka kaupunkien kaduilla ja opiskelijoiden keskuudessa voi aistia vihan korruptoitunutta hallintoa ja kartelleja kohtaan sekä kiihkeän halun muutokseen kohti rauhanomaisempaa ja humaanimpaa yhteiskuntaa, tämä on ikävä kyllä pelkkää pintaa. Talojen sisällä vaikutusvaltainen keskiluokka istuu mukavilla sohvillaan, katsoo televisiosta sensaatiohakuisia uutiskuvia viidakkoveitsin varustautuneista Acapulcon mielenosoittajista ja pudistelee laiskoja päitään. Konservatiivinen enemmistö toki kauhistui Igualan joukkomurhaa, mutta silti kaduille ovat jalkautuneet lähinnä vain opiskelijat ja radikaalit. Status quolla on runsaasti kannattajia.

Ayotzinapan opiskelijoiden kohtalo on muodostunut erityisen merkittäväksi ilmiöksi sosiaalisessa mediassa. Aiheeseen liittyviä mielenilmauksia ja uusia käänteitä voi helposti seurata hashtagin #WeAreAllAyotzinapa avulla.

Ayotzinapa-kynttilämielenosoitus Mexico Cityn kaduilla | Fernanda Plancarte | kulkuri.org

Kynttilämielenosoitus Mexico Cityn kaduilla. (Valokuva Fernanda Plancarte)

Kaikki marssijat eivät ole nuoria | Fernanda Plancarte | kulkuri.org

Kaikki marssijat eivät ole nuoria. (Valokuva Fernanda Plancarte)

Ayotzinapan kuolleiden kuvia Oaxaca de Juárezin kaduilla | Juha Matias Lehtonen | kulkuri.org

Ayotzinapan kuolleiden opiskelijoiden kuvia Oaxaca de Juárezin kaduilla. (Valokuva Juha Matias Lehtonen)

Jyri Jaakkolan murhaoikeudenkäynti on yhä kesken

Oaxacan osavaltio Lounais-Meksikossa tunnetaan kauniista luonnostaan ja upeista hiekkarannoistaan. Suomalaisille osavaltio tuli tutuksi vuonna 2010, kun 33-vuotias suomalainen aktivisti Jyri Jaakkola murhattiin vuoristotiellä lähellä La Sabanan kylää.

Jaakkolan murha oli osa laajempaa sotilaallista vastareaktiota, joka käynnistyi zapatistikansannousun myötä vuonna 1994 ja voimistui vuoden 2006 ihmisoikeusmielenosoitusten aikana, jolloin Oaxacassa tapettiin seitsemäntoista aseistamatonta lakkoilevaa opettajaa.

Jaakkolan tapaus on hyvä esimerkki puolisotilaallisten poliittisten joukkojen roolista Meksikon syrjäseutujen yhteiskunnallisessa toiminnassa.

UBISORT ja MULT ovat puolisotilaallisia järjestöjä, jotka ovat kytköksissä Meksikoa 1900-luvun ajan kyseenalaisin keinoin hallinneeseen sosiaalidemokraattiseen PRI-puolueeseen. Puolue on yhä eräs maan voimakkaimmista ja hallitsi vuonna 2010 myös Oaxacaa.

Tuon vuoden huhtikuussa saattueellinen aktivisteja yritti kuljettaa humanitaarista apua San Juan Copalan yhteisöön. Alue oli julistautunut zapatistiaatetta mukaillen Meksikon keskushallinnosta riippumattomaksi autonomiseksi paikallisyhteisöksi. UBISORT- ja MULT-joukot olivat vastatoimena eristäneet alueen ympäröivästä maailmasta sekä katkaisseet veden, sähköt ja ruoansaannin. Asemiehet olivat myös tehneet suoria hyökkäyksiä alueen väestöä vastaan.

Jaakkola, joka oli yksi saattueen matkassa olleista kansainvälisistä tarkkailijoista, kuoli väijytyksessä lähellä UBISORT-joukkojen hallitsemaa La Sabanan kylää. Surmansa sai myös paikallinen radioaktivisti Bety Cariño. Yli kymmenen ihmistä haavoittui.

Oaxacan osavaltion poliisi kävi noutamassa kuolleet pois tieltä, mutta kieltäytyi auttamasta haavoittuneita. Syynä tähän oli ilmeisesti, että poliisi ei ollut saanut PRI-puolueen poliitikoilta lupaa auttaa aktivisteja.

Murhan oikeusprosessi on polkenut vuosia paikoillaan. Viime keväänä Cariñon leski Omar Esperza sekä kaksi zapatistiliikkeen edustajaa järjestivät nälkälakon painostaakseen Meksikon oikeuslaitosta hoitamaan tehtävänsä. Oikeusprosessi nytkähti sen myötä hieman eteenpäin, mutta konkreettisia tuloksia odotetaan yhä.

Oikeutta Jyrille ja Albertalle, Helsinki | cc Amnesty Finland | kulkuri.org

Mielenosoitus Jyrin ja Betyn murhaoikeudenkäynnin edistämiseksi. (Valokuva Amnesty Finland)

Näin eurooppalainen vaikuttaa: Meksikon huumekartellit ostoboikottiin

Meksikolaiset kartellit on pidettävä boikotissa. Tämä on vähintä mitä voimme tehdä. Reppureissaajat tai kotopuolessa pysyttelevät bilehileet eivät ehkä voi ratkaista Meksikon sisäistä konfliktia, mutta voimme ainakin olla ruokkimatta sitä.

Suurin osa Euroopan kokaiinista kulkee meksikolaisten käsien kautta. Kartellit kuljettavat eurooppalaisten huumeet ensin Latinalaisesta Amerikasta Atlantin yli Länsi-Afrikkaan ja sieltä Etelä-Eurooppaan, jossa ne siirtyvät paikallisten rikollisjärjestöjen, kuten Italian mafian, haltuun.

Huumausaineiden laittomuus ei sinällään tee niiden käytöstä moraalisesti tuomittavaa. Kokaiini on kuitenkin yksi epäeettisimmistä ostoksista, joita voi kuvitella. Huumeella itseään bileissä piristävä suomalainen rahoittaa Meksikon sisällissotaa ja heittää letkeät tanssit päälle.

Reppureissaajien ei pitäisi Latinalaisessa Amerikassa käydessään ostaa mitään laittomia huumeita, joiden tarkka lähde ei ole tiedossa. Myös iso osa paikallisesta kannabiskaupasta kulkee kartellien kautta. Siispä jos et saa suoraa kontaktia pienkasvattajaan, olisi parasta pitää Meksikossa reissatessa paussia jopa pilven poltosta.

Yksi tapa tukea myönteistä kehitystä Meksikossa on osallistuminen paikallisiin mielenosoituksiin. Etenkin Mexico Cityssä on usein näyttäviä mielenilmauksia, joissa mukana marssiminen on paitsi helppo tapa osoittaa solidaarisuutta myös kiehtova elämys Suomen hissuttelevaan mielenosoituskulttuuriin tottuneelle aktivistille.

Näin kulkuri pysyy turvassa: kaihda konfliktialueita

Huumesota rajautuu lähinnä tiettyihin osavaltioihin. Vain pientä osaa maasta tulee vältellä.

Nyrkkisääntö on, että vaarallisimpia ovat pohjoisen rajaseudut, joiden hallinnasta kartellit käyvät veristä kamppailua.

Huomaa, että kuuluisa lomakohde Acapulco sijaitsee erittäin väkivaltaisessa Guerreron osavaltiossa, jossa myös Ayotzinapan opiskelijat tapettiin. Acapulcossa turistien sieppaukset ovat muodostuneet ongelmaksi viime vuosina.

Ylipäätään Meksikossa siepataan poikkeuksellisen paljon ulkomaalaisia matkaajia. Tiettyjä tieosuuksia ei kannata käyttää lainkaan. Kidnappausta varovan matkaajan tulee erityisesti vältellä Los Zetas -kartellin hallitsemia alueita, etenkin Tamaulipasia ja Nuevo Leónia. Muun muassa valtatie 85 Texasin rajalta Monterreyn kaupunkiin on kartellin jatkuvassa valvonnassa.

Meksikon-matkaajan ei myöskään tule julkaista netissä gps-tiedoilla varustettuja omakuvia, sillä rikollisten tiedetään paikantaneen ja kaapanneen turisteja näiden avulla. Ylipäätään omia matkasuunnitelmiaan ei pidä toitottaa kovaan ääneen julkisesti.

Kulkurin ei yleensäkään maailmaa kiertäessään kannata liikaa luottaa poliisin hyväntahtoisuuteen, mutta Meksikossa tämä sääntö pätee erityisesti. Jos joudut rikoksen uhriksi, mahdollisuutesi saada oikeutta ovat vähäiset. Monet poliisit ja muut virkamiehet osallistuvat suoraan tai epäsuorasti järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan. Mieti siis kahdesti, kannattaako Meksikon poliisiin rikostapauksessa ottaa edes yhteyttä.

 

Artikkelia varten on haastateltu politiikantutkija Nathan Jonesia Ricen yliopistosta Houstonista.

Lisää luettavaa aiheesta:

2014 Iguala mass kidnapping (Wikipedia)
Mexican gang suspected of killing 43 students admits to mass murder (The Guardian)
The bloody rise of Mexico’s First Lady of Murder (Daily Mail)
Why did Mexico become so violent? (Viridiana Rios) (pdf)
The sneaky ways Mexico’s drug cartels are trying to gain political control (Takepart)
Jyri Jaakkola (Toinenmeksiko.org)

Chiapasin paikallispoliisi, kuvan poliisi ei liity tapaukseen | Juha Matias Lehtonen | kulkuri.org

Kuvan chiapasilainen paikallispoliisi on tiettävästi ihan rehti. (Valokuva Juha Matias Lehtonen)

Juha Matias Lehtonen

Journalisti, teologian maisteri, tekstisuunnittelija, koditon kulkuri. Rehellinen ja vihainen hippi, joka tykkää kirjallisuudesta, tiedosta ja vapaudesta. Tunnistaa melkein kaikki tähtikuviot. Juoksee lujaa. Toimittaa Kulkuri.org -sivustoa.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>