Kaukomaa aikojen alussa

Vanhat vinyylit soivat rokimmin | (CC) Mayeesher @Flickr | kulkuri.org

Seikkaileminen on mahtavaa, mutta joskus ympäröivä maailma on niin ärsyttävän… todellinen. On hajuja, meteliä, kylmä tai kuuma. On kommunikaatiovaikeuksia ja vatsavaivoja. On mainoksia ja roskia ja Bob Marley -covereita. Äh! Täällähän piti olla viehättävää!

Sellaisina hetkinä on hyvä ottaa mallia menneistä sukupolvista ja antautua ”musiikillisen turismin” pariin, josta Peter Von Bagh ja Ilpo Hakasalo kirjoittavat Iskelmän kultaisessa kirjassa (Otava 1986): kuunnella vanhaa suomalaista eksotiikkaiskelmää.

Onneksi on kaukomaita, joissa kaikki on täydellistä. Ei tarvitse kuin matkustaa ajassa hiukan taaksepäin. Tätä ei moni tiedä, mutta sellaisia kaukomaat nimittäin olivat “ennen vanhaan”, kauan ennen minun syntymääni, tuona myyttisenä aikana, jonka perään sellaiset äijät kuin Rauno Repomies ja Timo Soini haikailevat.

Ennen vanhaan kaukomaat tyytyivät siintämään kauniina ja tuoksumaan suitsukkeelta, niistä ei tullut sotauutisia eikä mitään maahanmuuttajia. Ei. Silmälasikäärmeet vain tanssivat viidakossa ja tiikerihai vaani helmenkalastajaa. Haaremissa oli hyvä olla pahamaineisen Mustaphan lempivaimona.

Melkein kaikkiin eksotiikkaiskelmiin on heitetty ripaus eroottisia väristyksiä. Yksi kuumimmista on mielestäni mm. Brita Koivusen suomeksi levyttämä Jambalaya (alun perin Hank Williamsin kappale), kertomus satamakapakan tanssijattaresta, joka ”saanut on vartalon eebenpuisen, hoikan kuin bambunvarren toukokuisen”.

Jambalaya, tanssii hän notkein lantein,
merimiehet tahtia lyö kipein rantein.
Sataman kapakan villikissaa
tuijottaa öisinkin he unelmissaan.

Kuten Jambalayan tapauksessa, joskus näistä vanhoista lauluista on hieman vaikea selvittää, missä päin maailmaa ollaan. Mutta sillä ei ole väliä. Eksotiikkaiskelmässä ei todellakaan ole kyse siitä, että ollaan oltu paikalla ja palataan kertomaan, millaista siellä oli. Pääasia, että se on kaukana.

Jo lapsena kuljetin barbejani kimpsuineen ja kampsuineen ”karavaanissa” ympäri olohuoneen lattiaa. Ehkä siksi liikkumista kuvaavat laulut ovat yhä nykyään suosikkejani. Kärkipaikkaa omalla soittolistallani on jo pitkään pitänyt Juha Eirron Marokosta Sudaniin (Rafael Hernández Marínin El Cumbanchero), jonka pohjoisafrikkalaisen henkilökuljetusalan murrosta kronikoivat sanat saavat suupielet nykimään vielä sadannellakin kuuntelukerralla.

Jos perille ei tulla tammikuussa
niin odottaa voi meitä helmikuussa
Mutta perille me tullaan varmaan
vaikka läpi kiven harmaan, niin
Marokosta Sudaniin.

[…]

Kas bussi kulkee aikataulun mukaan
ei myöhästyä siitä saa nyt kukaan
Jos sä tahdot päästä Marokosta
bussiin astu, lippu osta, niin
Marokosta Sudaniin.

Nykyajan maahanmuuttokeskustelun näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen piirre on Lähi-idän ja islamin keskeinen merkitys tyylilajissa. Moskeijoita ja minareetteja ei suinkaan kauhistella vaan ihastellaan (Veli Lehto ja Dallapé: Sulamith, Brita Koivunen: Mustapha, ks. yllä), ja Juha Eirto kiittää laulussaan itse Allahia Marokko–Sudan-reissun jouhevasta sujumisesta. Kirjassaan Miksi Suomi on Suomi (Teos 2012) Tommi Uschanov kutsuu vieraiden kulttuurien ihannoimista ”todella vanhaksi ja syvällekäyväksi suomalaiseksi perinteeksi”, jonka ”kauneimpia kukkia ovat juuri lukuisat islam-iskelmät”.

Itse tuppaan ajattelemaan, että tilanne on joka tapauksessa kohentunut siitä, kun Turkki oli suomalaisille yhtä vieras paikka kuin mikäkin Keski-Maa, Narnia tai Jupiterin kuu. Mutta koska vanha eksotiikkaiskelmä heijastaa tätä perinpohjaista vierautta, se toimii hämmästyttävän hyvänä todellisuuspakona vielä tänäkin päivänä. Vanhanajan hellyttävä höpsöys tarjoaa meille hyvät naurut päälle.

Alla vielä muutama suosikkini. Monista lauluista on useita versioita eri laulajilta ja eri vuosikymmeniltä. Jos aihe innostaa, suosittelen lämpimästi jatkamaan etsintöjä ja jakamaan vinkit kommenttiosiossa.

Juha Eirto: Venezuela
Rita Elmgren: Viidakon rummut (aiheena Amerikan intiaanit), Mambo Bacan (Havanna)
Brita Koivunen: Sukiyaki (Japani)
Vieno Kekkonen: Suezista etelään
Tapio Rautavaara: El Paso
Sing Song Sisters: Kaunis pesijätär (Portugali)
Olavi Virta: lukuisia kappaleita mm. Portugalin huhtikuu, Istanbul, Karavaani

Löydät myös Spotifysta soittolistan, jossa ovat kaikki mainitsemani kappaleet ja muitakin, joskin osittain eri artistien esittäminä.

Kuva (CC) Mayeesher.

Lähteet:
Elävä arkisto
Mies yli laidan

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

7 kommenttia

  1. Näin Ruotsalainen hetki elokuvan jossa leffabändillä Kari Lampikallio & Rakkauden Suurvisiirit oli mahtavia eksotiikkaiskelmiä: Poromies Rodhoksella ja Vasen silmäni jäi kai Kabuliin. Karia esittävä Tommi Korpela oli Radio Helsingin Iskelmäiltamissa. Ohjelmassa jossa paneudutaan välillä eri teemaisiin iskelmiin. Aiemmin on ollut muitakin kaukomaita, mutta vastikään käsittelyssä oli länkkäribiisit. Soittolistoja löytyy täältä: https://www.radiohelsinki.fi/ohjelmat/Iskelm%C3%A4iltama#soittolistat

  2. Kiitos tästä. Jambalayassahan kiehtovinta on se, että alkuperäinen laulu ylistää louisianalaista perinneruokaa, joka Suomeen tuotaessa on vain taianomaisesti muuttunut naishenkilöksi.

    Islam-iskelmien ohella toinen itse suosimani alalaji ovat viidakkoiskelmät, kuten juuri mainittu “Viidakon rummut”, tai esim. “Skokiaan”, “Zambesi” ja “Viidakko” (Olavi Virta), “Django” (Mirja Suvi), “Bango, Bango, Bongo” (Lasse Mårtenson) tai “Danakil” (Veikko Tuomi). Spotifystä löytyy.

    • Maija Kauhanen

      Suurkiitos vinkeistä, Tommi! Kuuntelen ja ehkä panen parhaat Kulkurin listalle :) Itse en ole kai uskaltanut ajatellakaan, että Jambalaya olisi laulussa tanssivan naisen nimi (toimisihan se myös iloisena huudahduksena), mutta taidat kyllä olla oikeassa. Aika herkku se Jambalaya.

  3. Vieno Kekkonen – Uska Dara (1956) https://www.youtube.com/watch?v=ahhdd8jRAGo

    Sitten on vielä Misirlou, siitäkin on ihan varmasti olemassa joku vanha suomalainen versio, koska muistan kuulleeni sen jo lapsena. Suurelle osallehan se on tullut tutuksi Pulp Fiction -leffasta :)

    • Kiitos! Uska Dara olikin jo löytänyt tiensä soittolistallemme :) Suomalaista Misirlouta yritin ja yritin äsken kaivella, mutta tuloksetta. Kertokoon ken tietää!

  4. Juha Eirton 50-luvun Venezuela suomennos “kansa palaa pelloiltaan” kuvastaa hyvin tuon ajan ahdasta moraalikäsitystä. ;) Harry Belafonten esittämässä alkuperäiskappaleessahan merimies muistelee tapaamaansa tyttöä ja lohduttelee lähtiessään “there’ll always be sailors ashore on leave in Venezuela”.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>