Kolmossivun kulkuri: Anna-Kaisa

Anna-Kaisalle maistuu kookospähkinä Aasiassa biitsillä | kulkuritarinat.net | kulkuri.org

1. Miksi kulkuroit?

Kulkuroinnilleni on sekä henkeviä että vähemmän henkeviä syitä. Aloitetaan vaikka jälkimmäisistä. Kuljeskelen maailmalla, koska minulla ei ole muutakaan kiinnostavaa tekemistä. Olen työtön ja tuntuu kuin minulla ei olisi omalle yhteiskunnalleni paljonkaan annettavaa, eikä silläkään minulle. Sitten niihin ylempiin, filosofisempiin selityksiin. Jatkuva liikkeellä olo ja maisemien muuttuminen tuovat minulle mielenrauhaa. Minusta on hienoa antaa itsestäni maailmalle jotakin, jättää tiettyyn paikkaan pieni jälki itsestäni. Toisaalta myös saan paljon kohtaamiltani paikoilta ja ihmisiltä.

2. Miten rahoitat matkustamisesi?

Tätä ei ole ehkä kovin viisasta sanoa, sillä joku tästä kuitenkin ärsyyntyy, mutta viimeiset matkat olen rahoittanut paljolti vain työttömyyskorvauksella. Työttömänä matkailuhan on nykyään täysin sallittua, kunhan vain on tavoitettavissa. Avomieheni omistaa asuntomme ja vuokraamme sitä aina matkojemme ajaksi, joten siitäkin saamme pientä tuloa. Opiskeluaikoina tein silloin tällöin siivoustöitä, jotka toivat matkakassaan lantteja. Kaikki pohjaa omalla kulkurinurallani siihen, että reissaan kengännauhabudjetilla! Liikun ja yövyn edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Paras ilmainen liikkumistapa on mielestäni pyöräily, ja yöpymisessä sohvasurffaus tai telttailu hyvän makuualustan kera.

3. Mikä on juuri nyt paras paikka maailmassa?

Olen löytänyt maailmalta niin monia paratiiseja, että niistä on vaikea valita. Jos kysymys kuuluu, mikä juuri nyt kiinnostaisi eniten, valitsisin Cherrapunjeen kylän Meghalayan osavaltiossa Intiassa. Haluaisin sinne vesiputouksiin uiskentelemaan, kulkemaan loputtomia rappusia kyliin, jonne ei vie mitään autoteitä ja nauttimaan viidakon vehreydestä, sirinä-äänistä ja maan tuoksusta.

Oma sukumökkimme Keiteleen rannalla kiinnostaa myös aina, mutta juuri nyt siellä olisi liian talvista. Keväisin tai kesäisin saatamme viettää siellä avomieheni kanssa parikin kuukautta yhteen menoon ja rentoutua kuusten katveessa.

4. Oudoin reissu, jonka olet tehnyt?

Joka reissulla on tullut vastaan outoja tilanteita. Mieleeni ei tule mitään yksittäistä reissua, joka olisi kokonaisuudessaan ollut outo, sillä viivymme matkoillamme yleensä useita kuukausia. Ensimmäinen Kaakkois-Aasian reissu oli alkumetreillään vähän outo, sillä en ollut koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella ja menimme Bangkokista suoraan pieneen maalaiskylään vapaaehtoistöihin. Jo kuilu Helsingin ja Bangkokin välillä oli valtava, mutta vielä suurempi se oli Bangkokin ja Itä-Thaimaan maaseudun välillä. Olin vasta ollut modernissa suurkaupungissa suurella rahalla tehtyjen pilvenpiirtäjien ja kauppakeskusten keskellä ja yhtäkkiä olinkin pesemässä kyykkyvessan pönttöä pienessä, muutamasta lautahökkelistä koostuvassa kylässä.

Toinen outo reissu, siis pidemmän matkan osanen, oli yöpyminen Tigan saarella Malesiassa. Meillä oli vettä pitämätön teltta, ja rajumyrskyn lähestyessä saimme kuningasidean sitoa riippumattomme laiturin päähän katoksen alle. Laituri työntyi kauaksi merelle, ja vasta yön pimeinä tunteina salamoiden lyödessä ympärillämme mustana vyöryvään mereen ymmärsimme majapaikkamme olevan oiva ukkosenjohdatin. Salama ei kuitenkaan iskenyt laituriin asti, vaan ainoastaan lähettyville. Muita koetuksia yöhön kyllä mahtui: Vesi vihmoi sisään katokseen, ja kun riippumattoni naru aukesi, sitä oli tuulen tempoillessa vaikea sitoa uudestaan kiinni. Lisäksi katto-orsilla pesivät linnut pommittivat meitä jätöksillään. Saimme niistä lintukirppuja ja armottoman kutinan.

Anna-Kaisa hyttysverkon alla riippumatossa Borneolla | kulkuritarinat.net | kulkuri.org

5. Vaarallisin hetki matkoillasi?

Kapeat vuoristotiet Pohjois-Intiassa ja Laosissa sekä laivamatkat pienillä purkeilla Indonesiassa ja Filippiineillä ovat varmasti tilastollisesti hyvinkin vaarallisia. Minusta ne eivät ole kuitenkaan tuntuneet vaarallisilta enkä ole noissa tilanteissa pelännyt millään tavoin, vaikka ehkä syytä olisi ollut. Indonesiassa Niasin saarelle mentäessä kysäisimme kapteenilta, tapahtuuko laivaonnettomuuksia paljon. Hän pudisteli päätään ja sanoi edellisen laivan uponneen yli viikko sitten. Hän piti vaaraa, että lähes joka viikko jokin laiva uppoaa noilla seuduilla, vain pienenä riskinä. Itsestäni se tuntui tuolloin aika paljolta, vaikkakin aluksien määrään suhteutettuna se ei ehkä ollutkaan niin paljon.

Eniten olen aistinut vaaraa ja pelännyt tilanteessa, jossa ei lopulta ollutkaan mitään pelättävää. Espanjassa olimme pystyttäneet telttamme raunioituneen talon takapihalle pensaiden taakse piiloon. Espanjassa vapaa telttailu on virallisesti kielletty, joten leiriydyimme aina erittäin rauhallisiin paikkoihin. Olimme tarkistaneet, ettei missään ympärillämme ole liikettä eikä meitä voi nähdä. Kaiken yllä leijui rikkumaton luonnonrauha ja hylätyn paikan tunnelma. Olimme juuri asettuneet telttaan mukavasti makuupusseihimme ja hämärä oli laskeutunut, kun kuulimme lähestyviä askeleita. Pahinta oli, ettei tuo tuntematon sanonut mitään. Hiipivät askeleet vain lähestyivät ja risut kenkien alla rasahtelivat. Askeleet pysähtyivät aivan telttamme taakse, ja asumustamme potkaistiin. Siinä vaiheessa matkakumppanini Kalle keräsi rohkeutensa ja kurkisti teltasta ulos. Se oli joku paikallinen viljelijä. Ei hän mitenkään vihainen ollut, kummissaan vain. Oli ihan ymmärrettävää, että hän halusi tarkistaa, millaista porukkaa me olimme. Mutta sitä en käsitä, miksi hänen piti pimeyden keskellä potkia telttaamme ja säikytellä meidät puolikuoliaaksi.

6. Kaunein hetki matkoillasi?

Se oli toinen päiväni lastenkodissa Mongoliassa, kun lapset tulivat kädet ojossa riemusta kiljuen vastaan ja tahtoivat syliin. Ensimmäisenä päivänä he olivat vielä ujostelleet meitä, mutta heti seuraavana päivänä saimme lämpimän vastaanoton.

Kaunista oli myös nukkuminen taivasalla tähtien loisteessa ja meren kohinaa kuunnellen Ventimigliassa Italiassa. Ja uiminen laguuneissa Laosissa. Onhan näitä monia… Tietyllä tavoin kaunista on aina ollut, kun joku ventovieras ihminen on yllättäen halunnut auttaa meitä. Esimerkiksi Moskovassa naapurin mummo päästi meidät väsyneet reissaajat omaan asuntoonsa odottamaan, kun sohvasurffausisäntämme ei ollutkaan viereisessä asunnossa paikalla. Ja Italiassa Kallen pyörä korjattiin aivan ilmaiseksi.

7. Kerro yhdestä kiinnostavasta ihmiskohtalosta, jonka olet matkatessasi kohdannut.

Sohvasurffasimme Espanjassa Meksikosta tulleen laittoman siirtolaisen Chesterin asunnossa. Hän asui ystävineen vallatussa talossa, jossa hänellä oli oma kerrostalohuoneistonsa. Talo oli aivan uusi ja muuten ylellinen, mutta sähköjen ja veden kanssa oli hieman ongelmia. He olivat kuitenkin onnistuneet vetämään taloon laittomasti sähköt ja jopa hakkeroimaan naapureilta langattoman nettiyhteyden käyttöönsä.

Chesterillä oli ollut Meksikossa oma tatuointiliike, ja se oli menestynytkin mukavasti, mutta hän joutui lähtemään huumesotia karkuun. Ensin hän oli suunnannut Itävaltaan tyttöystävänsä luokse, mutta suhteen kariuduttua ja viisumin umpeudettua hän oli vaarassa joutua palautetuksi Meksikoon. Koska Itävallassa on kylmä ja koska Espanjassa on helpompi elää ilman oleskelulupaa, Chester oli päätynyt Kataloniaan, Vilanova i la Geltruun. Hienoa oli, että hän ja hänen kumppaninsa olivat onnistuneet tekemään poliisin kanssa sopimuksen, että saisivat toistaiseksi asua vallatussa talossaan jos pitäisivät siitä huolta. Valtausta ennen taloon oli koko ajan murtauduttu ja paikkoja särjetty, joten kaikki osapuolet olivat järjestelyyn tyytyväisiä. Chester halusi vain elää rauhassa ja asettua paikoilleen. Hän toivoi, että saisi asua hylätyillä huonekaluilla hienoksi sisustamassaan kämpässä ainakin parisen vuotta ja hankkia elantonsa tekemällä tatuointeja.

8. Mitä vihaat kulkurielämässä?

Hyvin harvoja asioita, lähinnä vain yöbussimatkoja huonoilla teillä. Joskus vihaan lentokenttäöitä, jos kuulutuksia tulee liian tiheään ja en siksi pysty nukkumaan. Olen sen verran yksinkertainen ihminen, että minulle nukkuminen ja syöminen ovat hyvin tärkeitä. Jos kulkurielämä syystä tai toisesta koettelee oikeuttani näihin toimintoihin, silloin saatan hetkellisesti vihata sitä. Mutta maha täynnä ja hyvin nukuttu yö takana rakastan taas kaikkea kulkemisessa.

9. Mitä kaipaat kotimaastasi?

Intian jälkeen kaipaan Suomesta aina tiettyä järjestelmällisyyttä, ihmisten rauhallisuutta, luonnon puhtautta, konkreettista tilaa, isoja ruokakauppoja, itse tehtyä ruokaa, kirjastoa yms.

10. Oletko sinkku?

En ole sinkku ja reissailen pääosin avomieheni kanssa. Hän on parisen matkaa tehnyt myös yksinään, ja joskus tiemme ovat hetkellisesti eronneet matkan varrella, kun hän on halunnut pitää yllä nopeampaa tahtia. Mutta aina me olemme toisemme uudelleen maailmalta löytäneet.

 

Anna-Kaisa Intian Cherrapunjeen vehreydessä yhdessä reissaajatoverinsa kanssa | kulkuritarinat.net | kulkuri.org

Anna-Kaisa julkaisee Kulkuritarinat-blogia.

 

Oletko kulkuri? Lähetä toimituksen sähköpostiin vastaukset yllä oleviin 10 kysymykseen ja 2-5 kuvaa sinusta tien päällä.

 

Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>