Päälläseisontaa Barbadoksella

Turkoosi meri, rantakauppiaat, veneitä | Maria Paldanius | kulkuri.org

Merituuli hivelee ihoa kuin äidin kämmen vauvan pyllyä. Turkoosinkirjavat aallot sekoittavat valkoisen rantahiekan maitokahviksi samalla kun kumppaninsa syöksyvät rantakivikon koloihin vetääkseen sieltä koko luomakunnan esiin ihmisten ihmeteltäväksi. Tuo luomakunta, joka koostuu ainakin pilkullisista ravuista, raidallisista ameebannäköisistä nilviäisistä ja jokaiseen ilmansuuntaan hapsujaan hulmuttelevista eläinkukkasista, värisee rantahiekalla yhden ohikiitävän hetken ajan, kunnes työntyy uuden aallon voimasta takaisin koloonsa tai meren nieluun. Glunks.

Poskillani hohkaa vasta saapuneen turistin tavaramerkki eli hätäpäisesti hankittu helakanpuna, joka ei ole vielä päättänyt kääntyäkö kidneypapumaiseen punaruskeaan, noustako aurinkoihottumalle vai kuoriutuako sen sileän tien.

Äkkiä yläpuoleltani, kuumana ja kultaisena mollottavan auringon puolelta, kuuluu englanniksi Barbadoksen aksentilla höystetty tervehdys: ”Hello, babe!” Paikallinen korukauppiashan se siinä. Kolmas saman aamun aikana. Ukko istuu pyyhkeelleni lupaa kysymättä ja esittelee itsensä Keithiksi. Vastaan, että jopa on brittiläinen nimi ja esittelen itseni Mariaksi. Hän toteaa, että jopa on raamatullinen nimi ja vinkkaa, että iho kannattaa suojata aloe veralla. Tunnen itseni tyhmäksi turistiksi ja otan vinkistä vaarin. Mutta vain siksi, että kyseinen vaari ei myy aloe veraa.

Barbadoksen entisen siirtomaaisännän Britannian vaikutus näkyy saarella muutenkin kuin kielessä ja nimistössä. Liikenne on vasemmanpuoleinen, ruokakauppojen hyllyt on lastattu ylihintaisilla Waitrosen tuotteilla, brittituristeja vilisee ympäri tienoota ja radiossa rokkaa Beatles kavereineen (kavereita ovat esimerkiksi naapurisaarelta Jamaikalta kotoisin oleva Bob Marley ja Barbadoksen oma tyttö Rihanna).

Jollei virallista politiikkaa otetaan lukuun, valtaa Barbadoksella pitävät valkoiset barbadoslaiset, jotka ovat pääosin siirtolaisia Englannista, Skotlannista ja Irlannista. Kaikki valtion suurimmat instituutiot aina lentokentästä lähtien ovat heidän omistuksessaan. Eräs paikallinen mies kommentoi asiaa sanoen: ”Täällä vallitsee edelleen apartheid. Mutta siitä ei puhuta.”

Täällä puhutaan rommista.

Puolen päivän aikaan aurinko on niin korkealla, että hengittäminenkin nousee päähän. Päätän ottaa breikin breikiltä ja lähteä hakemaan lasillisen vettä ja vahvempaa. Karibiasta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta jumalten juomaa, rommia. Se on Barbadoksen väestölle sydämen, ellei muidenkin elinten asia. Rommi on myös julkisen liikenteen lisäksi yksi harvoista kohtuuhintaisista asioista saarella. Kaikki muu maksaa maltaita.

Ostan lasin rommikolaa kahdella barbadoksen dollarilla. Se vastaa yhtä USA:n dollaria eli pyöreästi yhtä euroa. Ympäripyöreyttä on liikkeellä. Hinnat ilmoitetaan barbadoksen dollareissa, ja kun kysyn hintaa USA:n dollareissa (jotka nekin passaavat), vastaus alkaa poikkeuksetta sanalla about. Suunnilleen. Ei ole niin justiinsa. Elämä Karibialla ei toden totta ole ihan niin justiinsa eikä lähestulkoonkaan sinne päin.

 

Kunnan työntekijöitä töissä | Maria Paldanius | kulkuri.org

Barbadoslaisia kalastajia Karibian turkooseilla vesillä | Maria Paldanius | kulkuri.org

Lintu joogaretriisissä, ikkunalaudalla | Maria Paldanius | kulkuri.org

Kymmenen apinaa asanassa

Olen tullut Barbadokselle sekä huilaamaan että hikoilemaan. Toisin kuin voisi kuvitella, biitsillä makaaminen, joka ei ole koskaan ollut heiniäni, on vasta toissijainen hikoilun aiheuttaja. Tärkeimpänä kainaloiden ja otsanrajan kostuttajana toimii jooga.

Kun olen ensin maannut neljä päivää Bridgetownin rannalla lahnan lailla ja nukkunut neljä yötä Rio Guesthousen moskiittoverkkojen alla, matkustan joogaretriittiin, joka järjestetään Lush Life -nimisessä hyvinvointikeskuksessa Batsheban kaupungin kupeessa. Retriitistä vastaa iki-ihana barbadoslais-brittiläinen pariskunta, Vonetta ja Andrew. Tutustuin heihin ja heidän joogamenetelmiinsä viime kesänä Portugalissa, Oleirosin vuoristoisella alueella, missä heidän varsinainen retriittikeskuksensa sijaitsee. Tänä vuonna pariskunta päätti laajentaa toimintaansa ja tuoda joogan Barbadokselle, Vonettan kotisaarelle.

Meidät joogit majoitetaan kahden hengen mökkeihin, joissa kumpikin asukas saa oman huoneen sänkyineen, kylpytiloineen ja viidakkonäkymineen. Ruokailu tapahtuu ravintolassa ja käsittää monipuolisen kasvisruoan Barbadoksen tyyliin. Kaksituntiset joogasessiot pidetään aamuisin pienessä salissa, josta avautuu näkymä retriittikeskusta ympäröivään viidakkoon sekä Atlantin-puoleiselle, rajusti aaltoilevalle merelle.

Barbados on vesiurheilijan Mekka. Itse en vesiurheile. En ole vesi-ihmisiä. Meri on kaunis, mutta pelottava. Vesi on elämän tärkein elementti, mutta märkää. Siinä kastuu.

Jooga puolestaan sisältää kaikki neljä peruselementtiä hyvässä harmoniassa. Oikeaoppisessa joogaharjoituksessa yhdistyvät tuli, vesi, ilma ja maa. Kaikkea on sopivasti. Kun mitään ei ole liikaa, ei pala, ei kastu, ei kuivu eikä juurru. Jooga edustaa samanaikaisesti sekä pysyvyyttä että muutosta. Kestävyyttä ja kykyä taipua tuulessa kuin korsi. Siinä yhdistyvät pehmeys ja kovuus. Joustavuus ja joustamattomuus. Dynaamisuus ja staattisuus. Nopeus ja hitaus. Räjähtävä, alkukantainen voima ja tasaava, balanssin palauttava antautuminen. Yin ja yang.

Jooga on huilausta ja hikoilua. Se on sielun, mielen ja ruumiin lomaa harjoituksen kautta. Kyllä, olen joogakoukussa kuin hauki.

Joogakoukku kiristyy kitalaessa, kun innostustaan pääsee jakamaan samanhenkisten ihmisten kanssa. Pinna sen sijaan ei kiristy. Vanne pään ympärillä löystyy ja elämä nauraa apinan lailla. And I like it.

Barbadoksen rikas apinakanta lisääntyi kymmenellä hengellä, kun joukko erimaalaisia joogeja saapui saarelle seisomaan päillään, kyynärpäillään, kantapäillään, olkapäillään ja mitä noita nyt on, päitä, joilla seistä. Täällä on hyvä joogata. Apinoida. Asanoida. Elää ja hengittää.

Ilma on puhdasta kuin keskoskaapissa ja maa jalkojen alla pehmeää, jotenkin koskematonta, kuin kävelisi vastasyntyneen vauvan jalkapohjien päällä. Jos täällä ei maanpäällinen sielu lepää, niin sitten ei missään. Sitten sitä on ameeba. Mutta ei kai sekään ole niin justiinsa.

 

Joogaa biitsillä, apina asanassa | Maria Paldanius | kulkuri.org

Maria Paldanius

Riihimäkeläinen vapaa toimittaja, joka haluaa patikoida Etelä-Amerikan halki ja erakoitua Lapin tunturimökkiin. Ottaisi kolmannen maailmansodan vastaan kauhunsekaisella uteliaisuudella. Sitä odotellessaan harrastaa joogaa ja juustokakkuja.
Bookmark the pysyvä linkki.

2 kommenttia

  1. ” (kavereita ovat esimerkiksi naapurisaarelta Jamaikalta kotoisin oleva Bob Marley ja Barbadoksen oma tyttö Rihanna)”

    Naapurisaarelta? Katsos karttaa. Aika monta saarta välissä ja matkaa 1500 kmm

  2. ;)

    Naapuruus on moniulotteinen käsite.

    Naapureita oomme kaikki oomme kaikki kaikki…

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>