Rehentely kuuluu reissaamiseen

Pimpattu linja-auto | public domain | kulkuri.org

Seinän takana rantahotellin naapurihuoneessa asui keski-ikäinen saksalainen mies, joka kertoi olevansa töissä laadukkaalla saksalaisella automerkillä. Hän oli tavallisen oloinen, mukava ja vaitelias tyyppi, joka vietti pääosan päivistään yksin ja istui baarissakin mieluiten hiljaa kaljansa ääressä.

Kerran, tunnettuani hänet jo pari viikkoa, hän oli hiukan tavallista puheliaammalla päällä. Vasta nyt kävi ilmi, että hän oli matkustanut elämässään vaikka missä. Hän oli kiertänyt maailmalla asentamassa isoja teollisuuskoneita ja viettänyt pari kuukautta kussakin maassa: Kiinassa, Japanissa, Saudi-Arabiassa, Etelä-Afrikassa, Meksikossa…

Katsoin miestä kulmat kohoten. Tämä mies on harvinaisuus, todellinen Nuuskamuikkunen, ajattelin. Ehkä heitä oli samalla rannalla paljonkin, mutten olisi ikinä huomannut koko miestä, jollei hän olisi ollut naapurini.

On nimittäin äärimmäisen harvinaista tavata reissaaja, joka ei tee reissuistaan mitään numeroa.

Matkakumppanini väittää, että kaikkein varmimmin äänenpainoin matkoistaan puhuvat ne, joilla on vähiten kilometrejä takana. Kulkureilla on omat kalajuttunsa: ”siellä oli näääiiin siistiä!” Varmaa on, että mitä pidempään on saanut matkustaa, sitä vähemmän tärkeää on vakuuttaa koko ajan itselleen ja muille, että oman reissun jokainen sekunti on ollut puhdasta parhautta. Suosituksia, joiden mukaan jossakin on ”maailman paras paikka”, on käytännössä aina turha kuunnella. Yleensä ne kumpuavat siitä, että henkilö on tuossa paikassa saanut pitkästä aikaa levätä tai nähdä jotakin kaunista, on saanut seksiä tai vaikka mieleisiään päihteitä.

Oikeasti missään ei ole sataprosenttisen huikeaa eikä liioin toivottoman kamalaa. Lyhyelle ja kauan odotetulle matkalle kasatut paineet vain saavat sellaisen illuusion aikaan.

Paljon todennäköisemmin uskon ihmistä, joka Maria Paldaniuksen tavoin uskaltaa sanoa senkin, kun matkalla ei ole hauskaa.

Reissun laadulla retostelu on siis väistämättä noloa. Määrän mainostamista sen sijaan ymmärrän paljon paremmin. Kun jossain on käyty, on siellä käyty. Siinä ei ole mitään epäselvää. Omaankin rinkkaani kertyy lippuja, läppäriini tarroja ja ihooni tatuointeja eri maista. Ne ovat muistoja eletystä elämästä ja keino viestiä ryhmään kuulumisesta. Haluan kertoa habituksellani, että olen nomadi, jotta saisin juttuseuraa muista nomadeista.

Murehdin kuitenkin jatkuvasti, että herätän lomamatkailijoiden keskuudessa kateutta tai onnistun vaikuttamaan muuten vain pröystäilevältä, ja siksi teen parhaani pitääkseni tarinani sen kokoisena kuin se on. Selitän aina mahdollisimman nopeasti, miksi jatkuva matkustaminen on minulle mahdollista, ja yritän keskittyä kertomaan matkalla oppimistani asioista sen sijaan että korostaisin, kuinka ”hurja seikkailijatar” itse olen – varsinkin kun totuus on, että torkutan aamulla herätyskelloa ja tuskailen liikakilojen kanssa kuten muutkin. En myöskään halua, että minut määritellään vain matkustamisen kautta, koska todellisuudessa taide, kirjallisuus ja kielet ovat minulle ehkä sitäkin tärkeämpiä.

Sosiaalisen median nomadiryhmissä ihmiset kutsuvat itseään nimellä Supertramp tai Wanderlust ja julkaisevat Jack Kerouac -sitaatteja liukuhihnalta. En ota kantaa siihen, ovatko he kaikki ansainneet kannuksensa, mutta laajamittaisen reissaamisensa esitteleminen on minusta täysin luonnollista, koska kyseessä on marginaalinen elämäntapa. Kulkurit eivät mahdu lokeroihin, joten rakennamme itsellemme lokeroa sanoilla. Sanottiin mitä sanottiin, lokerot ovat mukavia ja lohdullisia. On tärkeää luoda itselleen identiteetti, kun sen tavanomaiset rakennuspalikat kuten kotipaikkakunta, koulu tai työyhteisö puuttuvat.

Minua oikeasti vähän kismittää, ettei Facebookissa voi ilmoittaa asuinpaikakseen ”maailmaa”, kun se olisi totta. Mutta olisiko se hiukan omahyväistä? Olen matkustanut niin pitkään, etten enää edes tiedä.

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>