Maagisia öitä ja käytännön kulttuurivaihtoa: nettideittailu kruunaa omatoimimatkan

Sohvasurffaus, kimppakyytisivustot ja vapaaehtoistyön välityssivustot ovat tuttuja virtuaalisia apuvälineitä matkailijalle, joka haluaa pitää jalat maassa ja päästä tutustumaan erimaalaisiin ihmisiin. Mutta entä jos läjä Facebook-kaveruuksia ja “kippis” eri kielillä eivät tunnu enää riittävän? Hyvä ihminen, kokeile seuraavalla reissullasi nettideittailua.

Mitä sitä peittelemään: vastakohdat viehättävät toisiaan. Kaikki tietävät, että vaalea löytää helpommin seuraa etelästä ja tumma pohjoisesta. Kun tärkeimmät nähtävyydet on ratsattu, on aika ottaa ilo irti tästä luonnon tosiasiasta. Nyt se on helpompaa kuin koskaan. Ei muuta kuin hotellin wlan-salasana selville, kännykkä käteen ja pyyhkimään.

Istun kahvilassa Guatemalan Antiguassa. Tutunnäköinen länsimainen mies asettuu vapaalle paikalle saman pöydän ääreen, ottaa kirjan esiin ja ryhtyy lukemaan. Hetken päästä vilkaisen miestä syrjäkarein. Ei epäilystäkään: olen nähnyt hepun juuri äskettäin peräti kahdella deittisivustolla, sekä OkCupidissa että Tinderissä, ehkä hänkin minut. Enkä muuten ole vähääkään kiinnostunut. Vältän katsekontaktia sen tunnin verran, kun jaamme pöydän. Viimein hän nousee kahvilan eteen pysäköityyn citymaasturiinsa ja ajaa pois. Huh! Olen ollut kaupungissa tasan viisi päivää ja nyt jo koen kiusallisia kohtaamisia kuin hikisimmässäkin tuppukylässä. Sama kourallinen ekspatteja ja reissaajia roikkuu sekä deittisivustoilla että kahviloissa.

Pari viikkoa myöhemmin olen saanut vieraakseni jälleen yhden vatsapöpön ja istun vessassa puolet ajasta. Ei ole muuta tekemista kuin selata Tinderiä. Hondurasiin kuuluvalla Utilan saarella Karibianmerellä kaikki pyörii sukelluksen ympärillä. Pitkänhuiskeat aussipojat poseeraavat kuvissa lippis väärinpäin ja kalliilla tehdyt tatuoinnit käsivarsissa komeillen. “Love diving, surfing, all sports tbh [to be honest].” Mitä aseistariisuvaa rehellisyyttä. Joka toisella on profiilissaan kuva itsestään sukeltamassa. Tajuavatko nämä tyypit edes, että jokainen näyttää märkäpuvussa ja räpylöissä samalta? Siis täsmälleen samalta. Räpyläjalkaisen ihmisen muotoiselta mustalta läntiltä turkoosilla taustalla. Riittäisikö kuitenkin, jos kirjoittaisi profiiliinsa “I love diving”? Olen selvästi väärää kohderyhmää, ja Tinder saa minut pitämään Utilasta hiukan vähemmän kuin muuten pitäisin.

Tinder toimii tien päällä - Juha Matias Lehtonen - Kulkuri.org

Tinder (Windows-puhelimissa 6tin) on älypuhelinsovellus, joka etsii matkapuhelinpaikannuksen avulla muita käyttäjiä valitulta säteeltä ja näyttää heidän profiilejaan satunnaisessa järjestyksessä. Käyttäjän tehtäväksi jää valita, “tykkääkö” hän toisesta käyttäjästä vai ei. Kun kaksi käyttäjää “tykkää” toisistaan, heidän välilleen muodostuu keskustelu- ja joskus myös sukupuoliyhteys. Profiilit ovat yksinkertaisia: yleensä niissä on muutama valokuva ja ehkä lyhyt vapaamuotoinen teksti.

Tinderin vanhempi sukulainen on lähinnä homomiesten käyttämä ja huomattavasti suoraviivaisempi Grindr. Kannattaa kuitenkin noudattaa varovaisuutta, kun etsii vinoviettistä seuraa matkapuhelinsovelluksella maissa, joissa vain heteroseksi on laillista. Yksittäisen käyttäjän sijainti voi olla mahdollista jäljittää sovelluksen avulla, ja ainakin Egyptin viranomaisten on väitetty käyttäneen deittipalvelua homomiesten jahtaamiseen.

OkCupid puolestaan on lähinnä länsimaissa suosittu deittisivusto, jonka nerokkaan algoritmin kehitti neljä Harvardissa opiskelevaa nörttiä. Laajahkon profiilitekstin laatimisen ohella oleellinen osa käyttökokemusta on tunnontarkka vastaaminen vaihtoehtokysymyksiin kaikilta elämänalueilta: moraalista, uskonnosta, lastenkasvatuksesta, seksistä… Käyttäjä saa myös määrätä, mitä ihannekumppani vastaisi samoihin kysymyksiin. Näiden pohjalta ohjelma laskee kahden käyttäjän välisen mätsin eli yhteensopivuusprosentin. Mitä useampiin kysymyksiin vastaa, sitä varmemmin korkea yhteensopivuusprosentti tosiaankin merkitsee sielunkumppanuutta. OkCupid-perimätiedon mukaan saadakseen luotettavia mätsejä pitää vastata vähintään tuhanteen kysymykseen, ja alle yhdeksänkymmenen prosentin mätsin kanssa ei kannata mennä treffeille. Omieni ja kaveripiirini kokemusten perusteella sanoisin, että OkCupidin oikeaoppisella käytöllä voidaan saada aikaan häkellyttäviä tuloksia.

OkCupidin käyttöön reissussa liittyy pari ongelmaa. Ensinnäkin monissa kolmannen maailman maissa käyttäjiä on niukasti ja he ovat pääosin nomadeja, ekspatteja ja kansalaisjärjestötyöntekijöitä, joten sivusto ei toimi tapana tutustua paikallisiin. Toinen ongelma ei oikeastaan ole ongelma: mätsi voi olla “liiankin” korkea, jos toinen on vain läpikulkumatkalla. Aika ei välttämättä tunnu riittävän sekä keskusteluun että muihin mukaviin aktiviteetteihin kahden aikuisen välillä. Mutta jos rakastaa reissuromantiikkaa enemmän kuin kammoaa jäähyväisiä, OkCupidin avulla voi päästä viettämään samanlaisen maagisen yön tuntemattoman sielunkumppanin kanssa kuin päähenkilöt Richard Linklaterin elokuvassa Rakkautta ennen aamua (1995).

OkCupid on muuten mainio tapa tsekata, missä päin maapalloa viihtyisi, vaikkei edes aikoisi deittailla. Jos 99 prosentin mätsejä löytyy jostakin kaupungista kymmenittäin, reissu sinne on tuskin kovin paha vikatikki.

Tinder-profiili muodostetaan Facebook-profiilin pohjalta, joten sovellus näyttää kahden käyttäjän yhteiset Facebook-tykkäykset “yhteisinä kiinnostuksenkohteina”. Matkoillani Guatemalassa, Hondurasissa ja Nicaraguassa minulla näyttää olevan ihmisten kanssa tasan kolme yhteistä kiinnostuksenkohdetta. Ne ovat saksalainen jalkapalloilija Mesut Özil, jalkapallon MM-kisat ja valokuvasivusto Humans of New York. Vaikutan epärealistisen kiinnostuneelta jalkapallosta. Kuvittelen itseni kahvilanpöytään sanomaan: Fútbol. Muy interesante.

Poika deittailee tyttöä by Gay Head - (cc) Todd Ehlers - Kulkuri.org

Olen Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa hoidattamassa tietokonettani, ja piristykseksi selaan jälleen kerran Tinderiä ja sovin kuin sovinkin treffit kolmekymppisen, nettimarkkinoinnin parissa työskentelevän miehen kanssa. OkCupidin käyttäjiltä kuulee usein, kuinka ”yliluonnollisen” samanhenkisiä ihmisiä sen mätsäystoiminnolla löytyy. Mutta OkCupid sentään perustuu huolelliseen haravointiin; uutena Tinderin käyttäjänä sen sijaan olen hämmästynyt siitä, kuinka samanhenkinen ihminen niinkin suppean profiilin ja lyhyen chattailun perusteella voi löytyä. Deittini on fiksu, ystävällinen ja avoin, sanalla sanoen miesten parhaimmistoa ihan globaalissakin mittakaavassa.

Kohtaamisemme saa minut miettimään, kuinka vähän erilaisilla kasvuympäristöillä oikeastaan on merkitystä, kun kaksi ihmistä tulee hyvin juttuun keskenään. Vertailua toki helpottaa se, että deittini tausta on silminnähden keskiluokkainen kuten omanikin. On helppo nähdä, että jos hänkin olisi esimerkiksi opiskellut Helsingin yliopistossa, meillä olisi puoli tusinaa yhteistä Facebook-kaveria, kävisimme samoissa baareissa ja kuuntelisimme samaa musiikkia.

Mutta koska minä olen Helsingistä ja hän Managuasta, välillämme on kulttuurieroja. Profiilinsa kuvassa hän poseeraa New Yorkin Times Squarella talvivaatteissa, joita voi suopeasti kutsua epämuodikkaiksi; helteisessä kotikaupungissaan hän kyllä pukeutuu hyvällä maulla. Hän katsoo minua epäuskoisena, kun kerron kävelleeni puolen kilometrin matkan hostellilta baarille. Paikallinen olisi tullut taksilla.

Hän ei myöskään ole aivan ymmärtänyt, että asun hostellissa kuuden hengen makuusalissa, mutta häntä hermostuttaa viedä minua taloonsa, jossa hän asuu yhdessä rahoitusalalla työskentelevän siskonsa kanssa. ”Katolisuus on pilannut elämäni”, hän on itse ensimmäisenä valmis myöntämään. Lopulta odotan hänen hienossa autossaan aidatun asuinalueen autiolla kadulla, kun hän piipahtaa hohtavan valkoiseksi rapatussa talossa tarkistamassa, nukkuuko sisko jo. Kyllä, reitti selvä. Hänen huoneensa seinään nojaa vähän käytetty skeittilauta. Hän kertoo teloneensa kyynärpäänsä toisella skeittauskerrallaan ja jättäneensä harrastuksen sikseen.

Se, mitä latinorakastajista sanotaan, on tietenkin totta joka sana. Hyvän tovin myöhemmin hän on ottanut esiin pienen roskapussin, vaikka hänen huoneensa nurkassa on roskakori, ja etsiskelee jotakin vähän hädissään ja vaikeana. Yksi kondomin kääre puuttuu, tiedänkö minä missä se on? Kohotan kulmiani ja sitten tajuan: Tämä johtuu siskosta. Deittini aikoo salakuljettaa roskat ulos talosta. Samalla hän tosin vaikuttaa vaivaantuneelta siitä, että olen todistamassa tätä neuroottista puuhastelua.

Mietin, millaisia asioita itse teen Suomessa vain siksi, etten vaivaisi toisia suomalaisia, enkä siksi, että asia olisi minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Ainakin käytän laudeliinaa?

Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kertani nicaragualaisessa kodissa. Tajuan nyt, kuinka helposti voin Tinderin avulla päästä näkemään keskiluokan koteja luultavasti kaikkialla maailmassa. Vaikka sitten joutuisin hiippailemaan niihin salaa keskellä yötä.

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>