Rajatilakokemuksia Koreassa

Kirjoittaja on rajatilassa - Maria Paldanius - kulkuri.org

”Kumpaan Koreaan reppureissusi suuntautuu?” kysyy toveri X kuultuaan suunnitelmistani. Puolikas huumorinkukka saa hymyilemään. Osittainen vakavuus puolestaan panee epäilemään paitsi kysyjän yleissivistystä myös omia tietolähteitäni. Kummalta meistä on mennyt jotakin ohi?

Aktiivisena maailmanuutisten seuraajana uskallan luottaa omaan pääkoppaani varastoituneeseen dataan ja sen turvin rohkaistun heittämään pommin: ”Kumpaan luulet, että menisin, jos saisin vapaasti valita?”

Kysyjä on kuin onkin samoilla aaltopituuksilla. Hän naurahtaa ja katsoo minuun sielunsa silmin. Kertoo näkevänsä minut koluamassa Kim Jong-unin valta-aluetta kameran ja muistiinpanovälineiden kera sotilaille herttaisesti hymyillen. ”Ihan vaan kotialbumiin kuvailen, souvenirs, you know!” Niin näkisin minäkin. Asuessani Israelissa vuonna 2013 näin itseni sieluni silmin Gazassa tekemässä samaa. Mutta kun ei niin ei. Kun ei pääse niin ei pääse. Toki ymmärrän, että jossakin on mentävä raja niin rakkaudessa kuin rintamallakin. Tällä kertaa raja menee tässä: DMZ ja JSA. Demilitarized Zone ja Joint Security Area.

Viestejä rajan takaa

Vastoin itsenäisiä reissuperiaatteitani (lue: menen ennemmin yksin metsään kuin länkkäriporukassa yhtään minnekään) nöyrryin varaamaan turisteille tarkoitetun pakettimatkan Pohjois-Korean rajalle eli niin liki kyseistä valtiota kuin Etelä-Korean puolelta vain pääsee. Kiinan puolelta pääsisi lähemmäs, itse asiassa sisään asti.

Eteläkorealainen ystäväni ei saanut tulla mukaan, sillä etelän ihmisiltä on rajalle pääsy evätty. Mutta eipä hän näyttänyt pistävän pahakseen.

”Periaatteessa olemme kaksi eri maata, joilla on sama nimi. Vain vanhimmat ikäluokat muistavat ajat, jolloin oli yksi Korea. Ei minun tarvitse sitä nähdä”, hän totesi kuivasti.

Koreoiden tilannetta on helppoa katsoa mustavalkoisen luupin läpi vähän samalla tapaa kuin Israelin ja Palestiinan välisiä tapahtumia. On mukavan vaivatonta pikalukea mediaa, joka tuottaa pikadataa, joka antaa ymmärtää, että piikkilanka-aita = paha ja vapaa kulku = hyvä.

Piste.

Mutta kun ei. Kun ääripäiden välissä on myös harmaa vyöhyke, jossa entämitämuttajos-puinnit tapahtuvat. Välissä ovat ruohonjuuritaso, tavallinen kansa ja kansalaisten mielipiteet. Harva asia on niin iisi kuin Sunday morning. Sen osoittaa soulilaisen ystäväni yllättävä välispiikki:

”Jos Koreat yhdistyvät, minä pakkaan kamani ja lähden.”

Viikon aikana opin lisää siitä kuplasta, jossa Pohjois-Korean väestö elää. Vaikka tietovuotoja tapahtuu, elää valtaväestö elää yhä armottomassa tietämättömyydessä ulkomaailman tapahtumista. Kansan todellisuuskuva on niin perusteellisesti karsittu, ettei sen jälleenrakentaminen ole viikkojen tai kuukausien, ei edes vuosien työmaa.

”Puhutaan vuosikymmenistä. Harkitsen paluuta pohjoiseen sadan vuoden päästä”, lähtökuopissa oleva ystäväni ilmoitti.

Hänen mukaansa Etelä-Korea on alati valmiina sotaan, jota ei käydä ainoastaan Koreoiden välillä. Kapuloina rattaissa keikkuvat Kiina ja Venäjä, jotka vastaavat Pohjois-Korean asetuotannosta, sekä Yhdysvallat, jonka aseteollisuuden tärkeimpiin asiakkaisiin Etelä-Korea kuuluu. Kriisitila pysyy yllä, koska joku hyötyy siitä. Sama taho kärsisi kriisitilan raukeamisesta.

Päivän dilemma: Kumpi kärsii enemmän, Pohjois-Korean väestö vai maailman aseteollisuus? Onko kärsimyksen määrä vakio?

Nimettömänä pysyttelevä eteläkorealainen alakoulun opettaja kertoi minulle lounaalla:

”Pohjoiskorealaisille kerrotaan, että muualla maailmassa, eritoten Etelä-Koreassa, eletään kurjuudessa ja että Pohjois-Korea on maailman paras paikka elää. Samalla ihmisiä kuolee kaduilla nälkään ja viattomia passitetaan vankilaan tekaistuista syistä. Kansa on saatu uskomaan, että Kim Jong-un osaa muuttaa veden viiniksi ja kävellä veden päällä. Ihmiset itkevät nähdessään hänet. Eikö kristitty itkisi jos näkisi Jeesuksen?”

Puistatus. Meni Kimit, eiku kimchit väärään kurkkuun.

 

Koreoiden rajalla - Maria Paldanius - kulkuri.org

Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla.

Buddhalaistemppeli - Maria Paldanius - kulkuri.org

Eteläkorealainen buddhalaisluostari.

Nainen kapuaa ylös temppelille - Maria Paldanius - kulkuri.org

On lottovoitto syntyä rajattomaksi

Pohjois-Korea asetti minulle rajat. (”Jos jalkakin menee rajasta yli, tulee kuula kalloon”, infosi nappisilmäinen amerikkalainen rajavartiosotilas, jolle olisin jopa saattanut menettää sydämeni, mutta se olisi toisenlaisen tarinan paikka.)

Mutta minkään valtakuntien rajoista ei ollut tietoa päästyäni käsiksi Etelä-Korean ruokatarjontaan.

Jos jokin aistimuisto jää kytemään mieleeni Etelä-Koreasta, niin se on maku. Löysin sisältäni pohjattoman kaivon. Ruokahalun. Samanlaisen himon nauttia ruoasta kuin Julia Roberts samannimiseen kirjaan perustuvassa elokuvassa Eat, Pray, Love.

Korealainen keittiö tarjoaa paitsi yltäkylläisen valikoiman laadukkaita raaka-aineita, mausteita, ruokalajeja ja niiden yhdistelmiä, myös oivallisen markkinaraon. Vai miten tutulta kuulostaa seuraavanlainen konsepti? Eurooppalainen kahvila-ravintola, jossa istutaan lämmitetylle lattialle asetetuilla istuintyynyillä matalien pöytien ääressä, taustalla soi meditatiivinen musiikki, ilmassa leijuu vieno suitsukkeiden tuoksu ja pöytään kannetaan sen seitsemännen sortin starttereita kimchistä aina merilevään, tofuun, kuivakalaan ja pähkinöihin asti. Alkupaloja saa lisää pyynnöstä, veloituksetta tietenkin, ja ruoan päälle vielä kahvin. Jokapäiväistä kauraa, eikö? Toivon, että olisi. Ajattelin patentoida idean.

Nyt kun aikani Koreassa on ohi, muistelen kaiholla noita Soulin kuppiloita, joissa koin elämäni parhaat ravintolaelämykset, en ainoastaan ruoan ja juoman vaan myös tunnelman suhteen.

Toisaalta muistelen kuvotuksen sekaisin tuntein eräässä buddhalaistemppelissä nauttimiani aamiaista ja lounasta, jotka räjäyttivät tajuntani aivan toisella tapaa jo pelkän hajun takia. Vietin yön temppelissä, kuten perinteiseen Korean-visiittiin kuuluu. Se riitti siitä elämyksestä. Kaikella kunnioituksella munkkeja ja nunnia kohtaan ja suuresti omaa pullamössöyttäni häveten pitää todeta, että minusta niiden seinien sisällä jäädään paljosta paitsi. Nautin lounasta nunnien pöydässä siitä nauttimatta ja mietin mielessäni: Keneltä meistä on nyt mennyt jotakin ohi?

Tajusin jotakin. Nunnat ja munkit elävät omassa kuplassaan omasta tahdostaan. Tahdostaan omistaa elämänsä uskonnolle. Rispektit siitä. Pohjoiskorealaiset puolestaan elävät omassa kuplassaan sitä joko tajuamatta tai kykenemättä puhkaisemaan kuplaa. He kumartavat ainoaa olemassa olevaa jumalaansa, koska eivät tiedä muusta ja koska kaiken muun kumartaminen on kielletty.

Länsimaalaisen ja liian hyvään tottuneen arvostelukykyni mukaan molemmat paikat – luostari ja Pohjois-Korea – tarjoavat vähän turhan niukat eväät elämään. Sen sijaan molempien seinien takaa aukenee – sesam – ovi kaikkien nautintojen nirvanaan. Korean-visiitin jälkeen voin vain todeta: On lottovoitto syntyä rajattomaksi.

 

To Nirvana Palace -kyltti - Maria Paldanius - kulkuri.org

Korealaisen keittiön antimia - Maria Paldanius - kulkuri.org

Korealaisen keittiön antimia - Maria Paldanius - kulkuri.org

Maria Paldanius

Riihimäkeläinen vapaa toimittaja, joka haluaa patikoida Etelä-Amerikan halki ja erakoitua Lapin tunturimökkiin. Ottaisi kolmannen maailmansodan vastaan kauhunsekaisella uteliaisuudella. Sitä odotellessaan harrastaa joogaa ja juustokakkuja.
Bookmark the pysyvä linkki.

2 kommenttia

  1. Timo Hellman


    Rajatilakokemuksia Koreassa
    Maria Paldanius 17.2.2015

    Kirjoittaja on rajatilassa – Maria Paldanius – kulkuri.org

    ”Kumpaan Koreaan reppureissusi suuntautuu?” kysyy toveri X kuultuaan suunnitelmistani. Puolikas huumorinkukka saa hymyilemään. Osittainen vakavuus puolestaan panee epäilemään paitsi kysyjän yleissivistystä myös omia tietolähteitäni. Kummalta meistä on mennyt jotakin ohi?”

    Minulta ainakin meni tämä kohta heittämällä ohi.

    Viittiks ihan vähän taustoittaa? :)

  2. Kiitos kommentistasi. Lähdin ehkä liikkeelle vähän liian tuttavallisesti olettaen että kiertoilmaisu aukeaa ihan heittämällä. :) Tarkennus: Kyseisellä pätkällä viittasin siis reissuani edeltävään keskusteluun erään ystävän kanssa. Hän kuuli aikeistani lähteä reppureissaamaan Koreaan ja kysyi kumpi Korea on kyseessä. Minä siinä hetken ihmettelin onko kysymys vitsi vai mistä kiikastaa. Ajattelin, että Pohjois-Korean tilanne on ihan pässin lihaa joka iikalle. Tilanne: Sinne ei noin vaan lähdetä reppureissaamaan. :>

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>