Tien päällä: Pekka Haavisto

Kolilla, vuonna 1972 - (c) Pekka Haavisto - Kulkuri.org

Pekka Haavisto on löytänyt elämänkumppaninsa Kolumbiassa ja istunut nuotiotulilla islamistien kanssa Darfurissa. Haavisto on myös kansanedustaja, entinen ministeri, toimittaja, rauhanneuvottelija ja yksi Vihreän liiton perustajista – sekä tietysti Sauli Niinistön yllätyshaastaja vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Nuoresta pojasta asti hän on rakentanut maailmankuvaansa matkustamalla.

Yöjunalla Atlantin valtamerelle

Kesällä 1974 Pekka Haavisto, 16-vuotias lukiolaispoika, päätti repäistä ja ostaa itselleen interrailkortin. Niin alkoi hänen ensimmäinen itsenäinen matkansa ulkomaille. Raiteet kuljettivat nuorukaista Euroopan laidalta toiselle. Tutuiksi tulivat niin Balkan ja Itä-Eurooppa kuin Italia ja Skotlantikin.

”Istuin kirjakahviloissa milloin missäkin kaupungissa, lueskelin ja keskustelin uusien ihmisten kanssa. Interrailkortin takakannessa ollut rautatieyhtiöiden luettelo oli minun Euroopan karttani.”

Haaviston päiväbudjetti oli 15 markkaa, joten ruoka oli yksinkertaista ja nukkumapaikat vaatimattomia. Onneksi interrailkortti takasi aina ilmaisen yösijan raiteilla.

Matkasuunnitelmat olivat usein spontaaneja.

”Kun Romaniassa Constanțan kaupungissa oli pilvistä, päätimme hypätä junaan ja lähteä Atlantin rannikolle. Junissa nukuttiin, mutta myös tavattiin muita matkalaisia ja käytiin keskusteluja.”

Reilausreissu opetti Haavistolle taitoja, jotka ovat myöhemmin auttaneet häntä työssään poliitikkona ja rauhanneuvottelijana. Poika tapasi tien päällä paljon erimaalaisia ihmisiä. Hän tutki Edinburghin linnoja saksalaisseurassa ja seikkaili Balkanilla italialaisen tuttavan kanssa.

”Tajusin, ettei yhteistä kieltä edes välttämättä tarvita.”

Ensimmäinen ulkomaanmatka Saksaan  - (c) Pekka Haavisto - Kulkuri.org

“Ensimmäinen ulkomaanreissuni oli laivamatka Saksaan 1960-luvun puolivälissä. Isä edellytti uimataitoa ennen matkustamista.”

Nuori interreilaaja  - (c) Pekka Haavisto - Kulkuri.org

“Menin ensimmäiselle interraililleni kaverini kanssa vuonna 1974. Olimme 16-vuotiaita. Romaniassa konduktööri epäili, että olemme karanneet kotoa.”

Pekan ensimmäinen interrailopas  - (c) Pekka Haavisto - Kulkuri.org

“Vuonna 1977 julkaisin interrailoppaan omakustanteena. Sitä kaupattiin postimyynnissä satoja kappaleita.”

Mainos
Tilaa tämän linkin takaa Pekka Haaviston muistelmateos Anna mun kaikki kestää. Etsitkö sähkökirjaa? Se löytyy tähän klikkaamalla.

Ministerikyytejä ja peukalokyytejä

Ministerikaudella Haavisto tuotti joskus harmaita hiuksia mukana oleville virkamiehille. Mustien autojen ja hienostohotellien kuplasta piti välillä päästä tapaamaan ihan tavallisia ihmisiäkin.

Kambodžan pääkaupungissa Phnom Penhissä nähtiin 90-luvulla yössä pari kilpaa ajavaa mopoa, kun ministeri oli avustajansa kanssa livahtanut virkamiesten valvovan silmän alta tutustumaan kaupungin iltaelämään.

Kesällä 1997 ollessaan ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa Haavisto lähti liftausreissulle Kolumbiaan, kirjailija Gabriel García Márquezin maisemiin. Tutuksi tulivat niin Santa Marta, Barranquilla kuin Cartagenakin. Barranquillan keskustassa ammuskeltiin, muualla oli rauhallista.

”Kyllähän Lipponen hieman järkyttyi, kun kuuli, miten ympäristöministeri Kolumbiassa kilometrejä taittaa.”

Kolumbian-reissu oli Haavistolle ihmisiin luottamisen oppitunti. Uuteen paikkaan tultaessa saattoi matkatavarat jättää keskustorille kirkon oven viereen, paikallisten valvovan silmän alle.

Sillä matkalla Haavisto myös kohtasi elämänkumppaninsa, ecuadorilaisen Nexar Antonio Floresin. Flores työskenteli tuolloin parturi-kampaajana Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa. Seuraava tapaaminen oli puolen vuoden päästä Ecuadorissa, Quitossa – ja puoli vuotta myöhemmin Antonio matkusti ensimmäisen kerran Suomeen.

Puolisonsa kanssa Haavisto on päässyt opettelemaan kulttuurien kohtaamista kotinsa seinien sisällä.

”Se, mitä itse pitää itsestäänselvyytenä, on toiselle usein erikoista. Kun talven tullen laitoimme kynttilöitä palamaan, Antoniosta se ei ollutkaan kotoisaa, vaan herätti kalman tunteen. Ecuadorissa kynttilöitä poltetaan vain kuolleille.”

Kohti suurta kalifaattia

Kun Haavisto vuonna 1999 jätti ministerin tehtävät, hän sai YK:lta tarjouksen lähteä johtamaan konfliktien jälkeisiä ympäristöselvityksiä Kosovossa ja Balkanilla. YK:n leivissä Haavisto on päässyt työskentelemään myös muun muassa Liberiassa, Palestiinassa, Afganistanissa ja Irakissa.

Vuonna 2005 ollessaan Euroopan unionin erityisedustajana Darfurin neuvotteluissa Haavisto tutustui sissipäällikkö Khalil Ibrahimiin (k. 2011). Hän vietti loputtomia tunteja keskustellen ja vaihtaen ajatuksia korkeasti koulutetun islamistin kanssa. Haavistolle selvisi, ettei Khalilin johtaman Darfurin sissiliikkeen JEM:n päämääränä suinkaan ollut alueellinen autonomia eikä vallanvaihto pääkaupunki Khartumissa. Sen sijaan Ibrahim halusi perustaa kalifaatin, joka ulottuisi Malesiasta Afganistanin kautta Maliin saakka – halki koko islamilaisen maailman.

”Khalil vertasi suurta kalifaattiaan Euroopan unioniin – alueeseen, jossa on yhteinen raha, yhteinen uskonto ja helposti ylitettävät rajat. Myös Boko Haramin ja Isis-järjestön tavoitteena on suuri kalifaatti, mutta heillä se perustuu väkivaltaan ja muiden uskonnollisten ryhmien vainoon.”

Haaviston ja Ibrahimin kohtaamisessa piili myös toinen opetus.

”Meillä oli erittäin perustavanlaatuisia erimielisyyksiä esimerkiksi naisten aseman suhteen. Silti voin rehellisesti sanoa, että noiden keskustelujen myötä meistä tuli ystäviä.”

Tämä on mainio esimerkki siitä, mikä on Haaviston viesti maailmalle. Ihmisten välille voi aina rakentaa siltoja, vaikka arvot ja maailmankuva olisivat kuinka erilaiset.

”Keskusteleminen on aliarvostettua. Usein vastapuolesta ajatellaan, että nuo nyt ovat ihan hulluja. Silti rauhan avaimia voidaan etsiä vain puhumalla. Kenenkään ei kannattaisi ideologisista syistä sulkea neuvottelukanavia.”

Haavisto elää kuten opettaa. Hän on omaksunut myös Suomen sisäpolitiikassa sovittelijan roolin ja yrittää silloittaa sitä kuilua, jonka perussuomalaisten nousu repi kansan riveihin.

Maailmaa voi parantaa puhumalla

Haaviston mukaan puhuminen on lääke myös Eurooppaa vaivaavaan väkivaltaan ja terroriin.

”Usein sanotaan vähän halveksien, että aina vain puhutaan. Harvat ajattelevat, että myös puhe on teko. Nyt vihapuheen maailmassa se ymmärretään paremmin. Tarvitaan siis toisenlaista puhetta.”

”Koko poliittisen kentän viestinä on oltava, että väkivalta ei ole ratkaisu. Ei puukon heiluttelu keskustelutilaisuudessa eikä perussuomalaisten puoluetoimiston ikkunoiden rikkominen.”

Haavisto uskoo kuitenkin, että viime kädessä polttoaine Euroopan levottomuuksiin tulee maanosan ulkopuolelta ja että siksi ratkaisujakin pitää etsiä omaa napaa kauempaa. Sodanjälkeisessä Irakissa sunnivähemmistöä ei integroitu yhteiskuntaan kyllin varhain, ja tämä on johtanut koston ilmapiiriin. Nykyään jopa monet Irakin maltillisista sunneista katsovat maansa väkivaltaisuuksia läpi sormien. Isis-järjestön nousu olisi kenties voitu estää etukäteen neuvottelemalla ja rakentamalla siltaa väestönosien välille. Saddam Husseinin kukistuttua sunnit työnnettiin ulos Irakin hallinnosta.

Haavisto kehottaa myös reissaajia pitämään silmät, korvat ja keskusteluväylät auki. Tätä kuvastaa hänen mottonsa: Ei maailmalle kannata oppia lähteä viemään, kyllä maailmalla osataan.

Lentävän lauseen heitti tornionjokilaisen maanviljelijän Heikki Alakuijalan esi-isä, joka yli sata vuotta sitten kuljetti reellä tervaa Tornionlaaksosta Pietariin ja oppi siinä sivussa nöyryyttä maailman edessä. Viimeksi Haavisto havaitsi mottonsa voiman vieraillessaan Afganistanin syrjäseuduilla.

”Suomalainen on usein sormi pystyssä sanomassa, että tehkää te niin kuin me. Mutta joskus me huomaamme, että kyllä maailmalla osataan. Afganistanin keskiylängön pikkukylissä jokainen katuvalo on varustettu aurinkopaneelilla ja tavallinen mökin mummokin käyttää aurinkoenergiaa. Siellä eletään jo sellaista energiatulevaisuutta, josta me vasta haaveilemme.”

Maailman tarjoamien oppien innoittamana Haavisto suosittelee lämpimästi matkustamista suomalaisille nuorille.

”Käytä kaikki vaihto-opiskelumahdollisuudet, mitä on tarjolla. Jos et pääse vaihtoon haluamaasi paikkaan, älä pety – voit oppia paljon uutta jossakin toisessa paikassa. Ja jos et itse pääse pois Suomesta, voit majoittaa kansainvälisiä vieraita kotiisi esimerkiksi partion, Punaisen Ristin tai Kansainvälisen Vapaaehtoisen Työleirijärjestön kautta. Myös vapaa matkustaminen on hienoa, koska silloin tapaa paljon erilaisia ihmisiä.”

Entä reissaamisen etiikka? Turismihan vahingoittaa ympäristöä ja ruokkii monia sosiaalisia ongelmia. Eikö olisi parempi pysyä kotona?

Haavisto tunnustaa, että huolimattomasti toteutetut turismihankkeet voivat olla vahingollisia, mutta lomamatkailun kokonaissaldoa hän pitää ehdottomasti myönteisenä.

”Matkustamalla voimme parantaa maailmaa ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin matkustaessa kannattaa käyttää ympäristöystävällisiä palveluita, joita on esillä netin matkaoppaissa yhä enemmän. Toiseksi maailmaa voi parantaa puhumalla. Matkailu lisää aina ihmisten välistä yhteisymmärrystä. Kunhan nyt ei juutu pelkkään suomalaisporukkaan pyörimään.”

 

Haavisto entisen Jugoslavian alueella, Kosovossa, vuonna 2000  - (c) Pekka Haavisto - Kulkuri.org

“Balkanilla tein YK:n ympäristöjärjestölle sodan ympäristövaikutusten arviointia. Sota oli tuhonnut viljelysmaita ja pohjavesialueita.”

Darfurin sissien seurassa  - (c) Pekka Haavisto - Kulkuri.org

“Darfurissa toimin EU:n erityisedustajana rauhanneuvotteluissa. Eri sissiryhmät tulivat silloin tutuiksi.”

Itämeren rannalla  - (c) Pekka Haavisto - Kulkuri.org

“Tässä rentoutumassa meren rannalla Suomessa.”

Artikkelin kuvat on poimittu Haaviston kotialbumista. Niitä ei saa levittää edelleen ilman erityislupaa.

Mainos
Tilaa tämän linkin takaa Pekka Haaviston muistelmateos Anna mun kaikki kestää. Etsitkö sähkökirjaa? Se löytyy tähän klikkaamalla.

Juha Matias Lehtonen

Journalisti, teologian maisteri, tekstisuunnittelija, koditon kulkuri. Rehellinen ja vihainen hippi, joka tykkää kirjallisuudesta, tiedosta ja vapaudesta. Tunnistaa melkein kaikki tähtikuviot. Juoksee lujaa. Toimittaa Kulkuri.org -sivustoa.
Bookmark the pysyvä linkki.

1 kommentti

  1. Ei taida olla Suomessa toista poliitikkoa, jonka kanssa voi olla vilpittömästi samaa mieltä ihan kaikesta. Kovin ovat harvassa ihmiset, jotka elävät, kuten opettavat, mutta Haavisto onnistuu siinäkin ja inspiroi muitakin tekemään samoin. Toivottavasti ihmiset hoksaavat, että äänestämällä kotiseudun Vihreitä saa samalla myös työskentelytilaa Haavistolle!

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>