Jenkkien lumipaniikki on komediaa suomalaiselle

Coloradolainen viinakauppa - Maija Kauhanen - Kulkuri.org

Niin kauan kuin olen tehnyt sijainnista riippumatonta työtä, olen pysynyt yhdessä asiassa tiukkana: lunta minun ei tarvitse nähdä. Korkeintaan kaukaisuudessa siintävillä vuorenhuipuilla, jos on ihan pakko. Vaiheiden, joita voi vaatimattomasti kutsua ihmeellisiksi*, kautta päädyin kuitenkin pari viikkoa sitten Denveriin (arapahon kielellä Niinéniiniicíihéhe) Yhdysvaltain Coloradoon 1600 metrin korkeuteen.

En ollut kokenut lunta lähes päivälleen kolmeen vuoteen, ja olin kauhusta kankea.

Tupsahdan Costa Ricasta Floridan kautta Denveriin päivänä, jolloin kaupungissa pyryttää. Lentokone laskeutuu rymistelemään jäisten möykkyjen yli hurjaa vauhtia, ja voisin vaikka vannoa, että tunnen vienoa jäistä luiskahtelua pyörien alla. Ihmiset taputtavat, ja vasta myöhemmin tajuan, että se on kunnianosoitus onnistuneesta laskeutumisesta lumiselle kentälle. Siinä vaiheessa olen vielä liian huolissani oman perseeni jäätymisestä seuratakseni kovin tarkkaan, miten amerikkalaiset suhtautuvat lumeen.

Saatuani rinkan matkatavarahihnalta kaivan esiin puolet omistamistani vaatteista. Talvitakkina toimivat päällekkäin puettuina uskollinen R-collectionin anorakkini ja meksikolainen raidallinen villahuppari, jollaisia näkee Suomessa talonvaltaajilla. Thaimaasta ostettu saronki kaulahuiviksi, tuulipuvunhousut leggingsien päälle, glitterpipo päähän ja valmista tuli. Huomaan, etten omista hanskoja. Ulkoasuni on trooppisen värikäs ja näytän kovasti siltä, että minut on houkutellut osavaltioon sen huumepolitiikka. Kannabis on Coloradossa laillista, ja muista osavaltioista saavutaan tänne ”420”-valmismatkoille, joilla taksi vie lentokentältä suoraan jazztupakkakauppaan ja autossa on lupa sihautella.

Kun astun terminaalin ovesta ulos, alan nauraa. Olen ollut nyreissäni kylmään joutumisesta, mutta samassa minua ei harmita enää ollenkaan. En ollut koskaan tajunnut, miten uskomattoman hyvältä lumi tuoksuu. Olosuhteet ovat oivallukselle otolliset: olen kahdessa päivässä siirtynyt Nicaraguan ja Costa Rican raja-aseman 39 asteesta Denverin viiteen pakkasasteeseen.

Lunta Denverin katukuvassa - Maija Kauhanen - Kulkuri.org

Jaetussa tilataksissa lentokentältä keskustaan on äitinsä kanssa matkustava kalifornialainen opiskelijatyttö, joka astuu taksiin sisävaatteissa, jonkinlaiseen isoon kylpypyyhkeeseen kietoutuneena, ja valittaa kylmää. Alan saada kiinni jutun juonesta: talven pelkoni vaihtuu kertaheitolla pohjoiseen omahyväisyyteen. Miksei pue takkia päälle! Taksikuski kertoo, että edellinen matka lentokentältä keskustaan kesti yli kolme tuntia, koska matkan varrella oli tapahtunut noin kuusikymmentä kolaria. Kun pääsemme kuusikaistaiselle moottoritielle, näen miksi. Tien sulattamiseksi ei ole tehty mitään, eikä sitä ole edes aurattu vähään aikaan. Valtaväylällä on enemmän lunta kuin meidän perheen mökkitiellä tavallisena talvipäivänä. Renkaat sutivat irtolumella.

Asetuttuani taloksi ystävieni kotiin opin pian, että kun sataa lunta, se on snowstorm. En tiedä, missä tilanteessa lievempää sanaa snowfall sitten käytettäisiin, koska vaikka kuinka siristäisin silmiäni, näen vain tavallisen lumisateen. Moitin ystävääni myrsky-sanan ryöstöviljelystä: sitten kun on oikea myrsky, kuka teitä ressukoita enää uskoo?

Seuraavana päivänä lähden kaupungille hoitamaan ensimmäisen maailman asioita. Kaikki puhuvat säästä, joko puhelimeen tai kenelle tahansa, joka suostuu kuuntelemaan. Ystävällinen nainen bussissa lahjoittaa minulle palan kurpitsajuustokakkua, vaikken ole ihan varma, miten siinä niin käy. Hän valittaa kylmää, ja ehdotan, että hän sulkisi hupparinsa tai sen päällä olevan takkinsa vetoketjun. Hän kokeilee ja hämmästyy: se auttoi heti! Kiitos neuvosta, hän sanoo vilpittömästi. Kiitos juustokakusta, vastaan.

Seuraavien päivien aikana kuulen vielä monen valittavan kylmyyttä takki auki ja ilman pipoa ja kaulaliinaa. Heidän kotikaupunkinsa on aiheuttanut heille pettymyksen, johon he eivät suostu taipumaan. Mutta koska minä olen varautunut johonkin ihan kamalaan, pärjään reppureissaajan vetimissäni hyvin. Ostan käytetyt maiharit yhdeksällä dollarilla ja saan kavereilta lainaksi hansikkaat ja paksut sukat.

Kun alan tutustua denveriläisiin, saan huomata, että moni on toisaalta muuttanut tänne juuri lumen takia. Täällä ihmiset fanittavat lunta ja vuoria niin kuin rannikoiden asukkaat hiekkaa ja merta. Monen mielestä täydellinen viikonloppu koostuu laskettelusta tai lumilautailusta ja sen päälle nautitusta artesaanioluesta tai jointista. Kaikilla on iso koira ja fleecepusero, ja täällä en joudu häpeämään lenkkareitani ja tuulipuvunhousujani. Yhdysvaltain hoikimmat ihmiset asuvat Boulderissa puolen tunnin matkan päässä Denveristä.

Ystäväni selittää kaksijakoista suhtautumista näin: Denverissä, Kalliovuorten kupeessa, asumisen idea on, että lumi on harrastuksia ajatellen lähellä, mutta sen keskellä ei ole tarkoitus joutua elämään. Totean suhtautuvani lumeen äärimmäisen helsinkiläisittäin. Jurnutan valittamatta sen halki ruokakaupasta bussipysäkille, pidän hanskani tallessa enkä palelluta nenääni, mutta en myöskään näe minkään valtakunnan syytä kieriskellä hangessa vapaa-ajallani. No, sir. Lapsuuden hiihtoretket saavat jäädä lapsuuteen.

Pari viikkoa myöhemmin Coloradon aurinko on jo porottanut kadut kuiviksi. Hipit jonglööraavat lumisessa puistossa t-paitasillaan. Aiempi pelonsekainen vastenmielisyyteni lunta kohtaan tuntuu hölmöltä. Päinvastoin ajattelen, että olikin korkea aika terästää lumen tajua. Myönnetään, että pidempää tutustumisjaksoa en edelleenkään erityisesti kaipaa.

*Koko tarina siitä, miten minä ja kaksi tietokonettani oikein päädyimme Mile High Cityyn, luvassa parin viikon päästä. Pysykää kanavalla.

Maija Kauhanen

Kaunokirjallisuuden suomentaja, joka on elänyt tien päällä keväästä 2012. Tulee hyvälle mielelle keskiaikaisista labyrinteista ja dancehall-musiikista. Rakastaa Helsinkiä, varsinkin ollessaan kaukana sieltä.
Bookmark the pysyvä linkki.

3 kommenttia

  1. Ihan hauska teksti, mutta jos nyt kuitenkin muistettaisiin, että Denverissä sataa lunta kaksi kertaa niin paljon kuin mitä Helsingissä, ja niitä aurattavia teitä on aika paljon enemmän. Aurauskapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä joka paikkaan erityisen nopeasti, ja lisäksi amerikkalainen kulttuuri tämän suhteen eroaa suomalaisesta: Suomessa auraus hoidetaan sosialistisesti yhteiskunnan voimin, Yhdysvalloissa on ihmisten vastuulla hankkia paremmat maasturit. ;) Tosi moni suomalainen naureskelee aina välillä ylimielisesti Yhdysvalloista kantautuville talviuutisille, ja minun mielestäni aivan turhaan.

    Mun täytyy myös myöntää, että en täysin tunnista tästä kuvauksesta denveriläisiä. Oma kokemukseni on kyllä, että Coloradossa sää on puheenaiheena aina – ja miksi ei olisi, kun lämpötila voi reilussa tunnissa laskea toistakymmentä astetta ja eilisen sään perusteella ei ikinä voi päätellä, onko huomenna lunta vai hellettä – mutta keskimäärin coloradolaiset osaavat pukeutua hyvinkin järkevästi ja sään mukaisesti. Mitä nyt shortseja näkee pyöräilijöillä ihan joka vuodenaikaan, mutta se on erilaista hulluutta se. Ne, jotka valittavat kylmyyttä muutenkin kuin small-talk-mielessä, tuppaavat olemaan kotoisin jostain muualta. Sen sijaan mitä kirjoitat vuorista ja lumesta, koirista ja oluista, niin komppaan täysin. :)

    • Hyvä huomio aurauskulttuurista :) Ja hyvät lukijat, Coloradon säätilastoja ja kansanluonnetta koskevien kysymysten kanssa suosittelen kääntymään Jennin puoleen eikä minun! Tarkoitukseni ei ollut yleistää. Tropiikista tupsahtaessani oma oloni oli outo, ja kiinnitin huomioni muihin outoihin tyyppeihin – niin ollen tulin keränneeksi muutamassa päivässä monta hassua anekdoottia, jotka anekdootteina pysykööt.

      Seuraavaan kommenttiin: en ole varma puhunko 20.2. alkaneesta lumipyrystä, mutta saavuin 25.2., joten saattaa olla.

  2. Hm ja hetkinen, onkos tässä siis kyse siitä lumimyrskystä, joka alkoi 20.2.? Sitä luntahan tuli aivan saatanasti, anteeksi nyt vaan. :) Kävimme illalla kaupassa autolla, ja hyvä kun tiellä eteensä näki siinä pyryssä. Viikonlopun aikana Boulderissa satoi noin 40 senttiä lunta, kun Helsingissä keskimäärin lunta tulee noin 80 senttiä KOKO VUONNA.

Vastaa

Jos sähköpostisi on rekisteröity gravatar-palveluun, saat kasvokuvasi näkyviin kommentin yhteydessä.

Sähköpostiosoitettasi ei ilmoiteta julkisesti. Vaaditut kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>