Läppärikulkuri – Maija Kauhasen kolumneja tien päältä

Läppärikulkuri-kolumnit

Lue tältä sivulta Maija Kauhasen Läppärikulkuri-kolumnit.
Uusi kolumni kaksi kertaa kuussa – tien päältä, läppärin ääreltä.

 


Tankeroksi taantumisen taito

Tankeroksi taantumisen taito | Joriel "Joz" Jimenez | Kulkuri.org

Sain vieraita Helsingistä tänne tien päälle. Varauduin mielikuvaharjoituksin: odotin torakoille kiljahtelua, hintojen ihastelua, hikikarpaloiden pyyhkimistä. Mutta vieraat olivat ihan lunkisti. Kun seurasin heidän ensimmäistä päiväänsä Aasiassa, opin sen sijaan jotain ihan muuta reissaamisesta, kommunikaatiosta ja itsestäni.

Kivetty hyvillä aikomuksilla

Koiranpentuvaara! | Maija Kauhanen | kulkuri.org

Baarin lattialla Kambodžan Koh Rongin saaren viinan- ja pilvenhuuruisessa turistikylässä pyörii seitsemän karvapalleroa. Kolmeviikkoiset koiranpennut ovat kaikkien kynnelle kykenevien huomion keskipisteenä.

Rakastan sinua, internet

Läppärikulkurin polku viidakon läpi | Maija Kauhanen | kulkuri.org

Jokin aika sitten motivoin itseäni työntekoon tuijottelemalla rannalta saarille: tuonne pääsisin heti kun työ olisi valmis. Kambodžan saarilla nimittäin on harvoissa paikoissa nettiä, sähköäkin yleensä vain muutama tunti päivässä.

Mainos
 

Pöllämystyneenä villissä idässä

Kambodzalainen lapsi

Hei ja terveiset Kambodžasta! Kun matkustan bussilla, ikkunan ohi vilahtelevat alavat maisemat ja lautaseinäiset talot muistuttavat minua mummolamatkojen Etelä-Pohjanmaasta. Kansan mielenmaisema sen sijaan on niin erilainen, etten usko voivani tällä taustalla ja kasvatuksella saada siitä otetta.

Joulu joutui jo rinkkoihinkin

Gekkojen joulu

Joulu ei herätä minussa koti-ikävää. Tuttujen seinien ja ruokien ajattelu tuntuu samalta kuin aina: olkoot siellä, ei tässä mitään kiirettä. Ruumiini sen sijaan on kuin nyrjähtänyt. Se ei osaa asettua vaan kihisee levottomana. Se tietää, mikä aika vuodesta nyt on: aika, jolloin se on tottunut nauttimaan kanelia, koleutta ja kulkusten kilinää.

Nirsoilua kansallisuuksien valintamyymälässä

Rue le Bastard

Suorin tie omien ennakkoluulojeni äärelle on se, kun joku matkalla kohtaamani luulee tietävänsä, mistä olen kotoisin. Pidän nähkääs itseäni hyvin suvaitsevaisena ihmisenä, oikeana pölhösuvakkina (jos et tunne termiä, ole vain onnellinen). Mutta kun minun synnyinmaatani ruvetaan arvailemaan, muuttuu ääni kellossa. Armoton hierarkia paljastuu tuota pikaa.